Kullanvärisen pöytäliinan päällä sekalainen tavaramäärä: tabletti, punainen kynttilä, patsaita – on päivä joulun jälkeen. Lahjat ovat piristäneet lapsenlapsia. Ei-toivotutkin on otettu ilolla vastaan. Joulua ennen on leivottu kakkuja perinteisin reseptein ja kudottu pipoja ja sukkia.

Enemmän olisi pitänyt ehtiä kaikennäköistä mutta joulu tuli ja joulumessu Vatikaanista Roomasta keskiyöllä rauhoitti kuitenkin mielen, varsinkin kun siinä oli selostus selkeällä suomenkielellä. Ei oikein ollut voimia tänä jouluna lähteä itse osallistumaan jouluyön messuun, kun ratikat eivät jouluyönä enää kulje.

Jälkeenpäin aina miettii , oliko se kaikki stressi tarpeellista , mutta kun se hetki on käsillä, ei ajattele hellittämistä. Voi ajatella korkeintaan ensi joulun valmisteluja. Niin käy tietenkin joka vuosi, vaikka ostankin osan ruoista valmiina. Erityisesti leivon ja teen joitain käsitöitä. Viime jouluna tein lastenlapsille pinkit mollat. Tänä jouluna keksin, kun minulla oli paljon lankoja, että saan sukan vaihtelevamman näköiseksi kutomalla vain kaksi kerrosta erivärisellä langalla muutaman sentin välein. Siitä tuli aika hauskannäköinen sukka. Niin monien lankojen päättely oli sitten eri juttu.

Joulu kerrostalossa on omanlaisensa. Voi olla joulukuusi ja kynttilät ja kukat. Kuusesta olemme luopuneet joitakin vuosia sitten - raahaaminen ja koristelu pelkästään aikuisia varten ei oikein innosta ja lasten perheillä on omat kuusensa. Kukat ja kynttilät ovat tärkeitä. Tänä vuonna lahjapaketit oli sidottu talvisella valkoisella langalla, jossa oli sinisiä paksunnoksia. Olin ajatellut käyttää sen jonkin kutomisen materiaalina, mutta taitojen puutteessa ja paksujen sinisten kohtien vuoksi se jäi tekemättä. Lahjapakettien päällä se näytti lumikiteiseltä nauhalta.

Kun lehti kolahti aamulla postiluukusta, niin mitä siellä olikaan: alet. Ennen oli erikseen jouluaika ja ale-aika. Nyt alet ja joulut menevät iloisesti sekaisin. Postista tuli mainos ja hoidossa oleva kolmivuotias katsoi vetoavasti:”Ei sitä tarvitse nyt lukea!” Laitoin mainokset pöydälle odottamaan.

Vähän kiertelin ensimmäisinä ale-päivinä etupäässä kodintekstiilien parissa. Joitain hankintoja on välillä tehtävä: pyyheliinoja tai lakanoita. Joulun jälkeen katse kiinnittyy siihen, mitä itse tarvitsee, kun vielä viime viikolla katse pyyhki tavaroita lahjanostotarkoituksessa. Sain itse joulupukilta lahjakortin, joka sekin täytyy ilolla käyttää. Ihminen on mukautuvainen.

Pieni lumi maassa valkaisee maiseman ja luo sen joulutunnelman, josta jo Topelius kirjoitti yli 100 vuotta sitten ja jota Martta Wendelinin kortit kuvasivat - ei aivan niin kauan sitten. Jouluaika jatkuu vielä hetken...

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi Ratikoita ja Rosmariinia lähestyy elämänilmiöitä eläkkeellä olevan Marjatan näkövinkkelistä lonkkaleikkauksen jälkeen, aviomiehen, kolmen lapsen ja viiden lapsenlapsen rikastuttamassa elämässä. Kirjoituksissa kuvataan kaupunkilaiselämää ratikoissa ja busseissa, kaupoissa ja kirpputoreilla, kirkoissa ja gallerioissa, uusia näkökulmia ehkä nostalgisin painottein. Marjatta on ollut yliopiston opettaja ja journalisti. Harrastuksena on ollut ja on maalaaminen, jossain määrin käsityöt ja maailman tarkkailu. Elämääni kuuluu myös Katolinen kirkko.

Hae blogista