Ärsyttävä älykännykkäni ei aina katkaise puhelua, vaikka puhelu on varmasti loppu.  Puhelimeni pitäisi katkaista kun vapautan ruudun näpäyttämällä kaksi kertaa ja sitten painan punaista lopeta puhelu-ruutua. Kappas vain, ei se useimmiten toimi. En juuri koskaan osaa painaa oikein kaksoisnäppäintä, vaan puhelin siirtyy korkeintaan perusnäyttöön ja puhelu jatkuu ja jatkuu.  No, huonomminkin voisi olla, olen kuullut sellaistakin, että puhelin on yksinään soittanut johonkin vieraaseen numeroon.   Sitä ei ole onneksi tapahtunut minulle. Toisaalta en onnistu lopettamaan myöskään soittoyrityksiä. On aika kiusallista, kun joku näkee puhelimessaan minulta soittoyrityksen 20 kertaa. Taidan olla ainoa kännykkäpakoinen - lapsenlapset osaavat käyttää mobiilia  siinä kuin vesipyssyäkin.
 
Tässä eräänä päivänä isommat lapset olivat käymässä ja menimme lelukauppaan Kamppiin etsimään vesipyssyä. Sieltä kyllä löytyi monenlaisia vesivempeleitä ja 11-vuotias tyttö luki ohjeet ja paljonko vettä mahtui mihinkin.  9-vuotias poika seurasi vierestä kiinnostuneena.
Ostimme sitten erään, aika ison vesipyssyn.  Tytöllä oli aurinkolasit mukana ja ne aina välillä unohtuivat leluhyllyille.  Kävimme sitten vielä pelikaupassa ja Tigerissä. Kun olimme jo pitkällä kotimatkalla huomasimme aurinkolasien puuttuvan matkasta. Ei paniikkia vaan lähdimme rauhallisesti takaisinpäin. Lapset olivat aivan rauhallisia, mutta minä jännitin, mihin kauppaan ne lasit oikein jäivät. Tilannearviossa päättelin, että todennäköisin paikka, missä kauppatranssi oli ylittänyt kiinnipitovaiston oli lelukauppa ja sinne menimme ensimmäiseksi vaikka se oli kauimpana.  Sitäpaitsi siellä olimme olleet ensin. Kysyin myyjältä: “Onko näkynyt lasten aurinkolaseja?” Myyjä palveli juuri toista asiakasta ja vastasi sivulleen vilkaisten "Ei ole". Tyttö meni kuitenkin vielä katsomaan vesipyssyhyllyä ja Bingo!. Siellä ne nököttivät hyllyllä.  Lähdimme tyytyväisinä  kotimatkalle. 
 
Menimme matkalla ohi asusteliikkeen ja nauratti kun mieleen tuli miehen tiuskaisu, kun olin erehtynyt kutsumaan hänen olkalaukkuaan oivalliseksi asusteeksi: "Miehet eivät käytä asusteita!". Miehillä pitäisi muuten olla pään päällä pienet liikennevalot: punainen, keltainen, vihreä. Punainen on normaali: ei kuuntele. Keltainen on häh, mitä puhut-valo, ja vihreä, harvinaisin, on merkki siitä että mies tosissaan kuulee ja kuuntelee. Ei sen puoleen, että me naisetkaan aina kuuntelisimme.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi Ratikoita ja Rosmariinia lähestyy elämänilmiöitä eläkkeellä olevan Marjatan näkövinkkelistä lonkkaleikkauksen jälkeen, aviomiehen, kolmen lapsen ja viiden lapsenlapsen rikastuttamassa elämässä. Kirjoituksissa kuvataan kaupunkilaiselämää ratikoissa ja busseissa, kaupoissa ja kirpputoreilla, kirkoissa ja gallerioissa, uusia näkökulmia ehkä nostalgisin painottein. Marjatta on ollut yliopiston opettaja ja journalisti. Harrastuksena on ollut ja on maalaaminen, jossain määrin käsityöt ja maailman tarkkailu. Elämääni kuuluu myös Katolinen kirkko.

Hae blogista