Heitin juuri vanhoja lehtiä pois. Säästin kulttuurisivut, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Voi olla, että ne eivät ole “säästössä“ kovin kauan. Mutta lisää sisustuslehtiä saisi olla luettavana ja kirpputori tuossa lähellä houkutteli. Samalla sitten voi katsoa muutakin kiinnostavaa.

Kiersin myyntipöydältä toiselle ja erään pöydän ylätasossa riippui hengarissa laukku, joka oli aika kiva ja vaalea ja sopiva kevääksi. Hinta oli kohtuullinen ja koko pöytä oli vielä 50% ale. En kuitenkaan ostanut sitä, mutta laukku jäi vaivaamaan mieltä. Menin seuraavana päivänä katsomaan vielä laukkua, mutta sitä ei näkynyt. Olin vähän myrtynyt, jos se oli myyty. Kiertelin vähän lisää ja tulin sitten jostain syystä takaisin sen laukkupöydän luo. Pengoin vähän. Ja siellähän se laukku olikin vaatteiden alla! Joku oli sen sinne työntänyt. Kaksi euroa. Ostin laukun.

Kotona rupesin tutkimaan ostosta tarkemmin. Siinähän luki kuuluisa nimi: Gucci. Mietin hetken ja soitin tyttärelle. Tytär puhkesi ivalliseen nauruun. "Ei kukaan myy Guccin laukkua kahdella eurolla! Täytyy olla aitoustodistus.” Huokaisin. Laukku oli kyllä ihan oikean näköinen ja samanlaisia löytyi googlattuna, mutta kyllä tytär taisi olla oikeassa. Yhtä kaikki, kiva ostos - tällaisen laukkufriikin mielestä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi Ratikoita ja Rosmariinia lähestyy elämänilmiöitä eläkkeellä olevan Marjatan näkövinkkelistä lonkkaleikkauksen jälkeen, aviomiehen, kolmen lapsen ja viiden lapsenlapsen rikastuttamassa elämässä. Kirjoituksissa kuvataan kaupunkilaiselämää ratikoissa ja busseissa, kaupoissa ja kirpputoreilla, kirkoissa ja gallerioissa, uusia näkökulmia ehkä nostalgisin painottein. Marjatta on ollut yliopiston opettaja ja journalisti. Harrastuksena on ollut ja on maalaaminen, jossain määrin käsityöt ja maailman tarkkailu. Elämääni kuuluu myös Katolinen kirkko.