Kristillisyys on määritelty siten, että kirkko pitää Raamattua pyhänä kirjoituksenaan.
Raamattuahan on kristillisyyden lähde. Kirkot esiintyvät arvotussa järjestyksessä.
Katolinen kirkko
Suomen ortodoksinen kirkko
Suomen Anglikaaninen kirkko
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Pelastusarmeija
Suomen Babtistikirkko
Suomen Metodistikirkko
Suomen Vapaakirkko
Suomen Helluntaikirkko
Jehovantodistajat
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko
Miten tähän moninaisuuteen on tultu? Miten Raamattua voi tulkita niin eri tavoin, että tarvitaan kaksitoista eri kirkkoa? Miten sitä voi pieni ihminen tietää mikä kirkoista opettaa oikeaa Jumalan sanaa? Voivatko kaikki erimieliset olla oikeassa? Onko kristityllä kuluttajansuojaa?
Näihin kysymyksiin ei blokissa vastata, mutta lukemalla kirkkojen antamat vastaukset on hyvät edellytykset päätellä itse.
Kirkoilta kysyttiin esimerkiksi:
Millainen Jumala on?
Mikä on ihmisen elämän tarkoitus?
Mitä pelastuminen tarkoittaa?
Miksi Jumala sallii pahoja asioita maailmassa?
Mitä ihmiselle tapahtuu kuolemassa? Ym.
Yhteensä 35 kysymystä, joihin voi tutustua osoitteessa www.kristillinensuomi.com
Kirkko on luontevin paikka näiden kysymysten esittämiseen - Jumalan virallinen edustaja maan päällä.
Kaiken olevaisen ihmettely on ajattelevan ihmisen ominaisuus. Miksi olen olemassa ja mitä tarkoitusta varten, onko edes mitään tarkoitusta? Se tiedetään, eikä tästä ole kuultu eriäviä näkemyksiä, että me kaikki kuolemme. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Siitä on olemassa erilaista ajattelua. Yksi synkimmistä selitysmalleista on, että on vain mustaa ei mitään muuta. Positiivisissa malleissa kuljetaan kohti huikaisevaa valoa ja koetaan rakkauden tunteita, voidaan jopa kehittyä ikuisesti, Jumalan kaltaiseksi. Varmaa, tieteelle kelpaavaa faktaa ei tästä aiheesta ole olemassa.
Kuolema kuuluu oleellisena osana elämään. Ainakin silloin kun olemme saattamassa edesmennyttä sukulaista haudan lepoon, ajattelemme mitä kuolemassa oikein tapahtuu. Sitten, hyvin nopeasti työnnämme ajatuksen pois häiritsemästä ja palaamme
päiväjärjestykseen. Kuolema ei kuulu meidän elämäämme.
Valoa synkkiin ajatusmalleihin, ettei kuoleman jälkeen olisi muuta kuin mustaa, tarjotaan uskonnon ja kirkon taholta. Siis kirkkojen taholta.
Suomessa toimii kaksitoista kristillistä kirkkoa, kun kristillisyys määritellään siten, että Raamattu on uskonopin taustana. Ja miksi ei määriteltäisi? Samasta lähteestä, Raamatusta, nousee monenlaista ajattelua ja opinselitystä. Eikä nämä kaksitoista Suomessa toimivaa kirkkoa ole kuin pieni näyte kristillisyyden moninaisuudesta. Kristillisyydelle on ominaista, että jatkuvasti syntyy uusia ryhmäkuntia, jotka ovat löytäneet jotain niin oleellista uutta, etteivät sovi mukaan mihinkään jo olemassa olevista kirkoista tai lahkoista, vaan ovat pakotettuja perustamaan oman ryhmänsä.
Kristillisten oppien moninaisuus ja sinänsä hyvää tarkoittavien kirkkojen erilaisuus vesittää kristillisen maailmankatsomuksen uskottavuutta ja siten ruokkii ateistista maailmankuvaa.
Miten tähän tilanteeseen on tultu? Vastausta on haettava kristillisyyden alusta lähtien. Tässä tarkastellaan kristillistä historiaa luopumuksen näkökulmasta, nojataan vahvasti James E. Talmagen teokseen Suuri luopumus ja tehdään lainauksia. Joidenkin on täytynyt luopua alkuperäisestä opista, sillä eiväthän kaikki erimieliset voi olla oikeassa?
Kirkoilla on puheenvuoro.
Lukuun ottamatta historiaa, kirkkoja ei arvioida eikä aseteta mihinkään paremmuusjärjestykseen. Mitkä kirkot antavat uskottavimmat vastaukset? Ovatko jotkut enemmän oikeassa kuin toiset? Sen arviointi kuuluu lukijalle.
Kristityn kuluttajasuojan kannalta jokaisen kristityn on oleellista tietää millainen kirkon oppi on keskeisissä kysymyksissä.
Tarkastelun kohteena on kristillinen Suomi tänään.
