Marcus Aureliuksen ja myöhemmät vainot

Marcus Aurelius hallitsi vuosina 161 – 180 jaa. Hän oli arvostettu keisari, joka etsi kansansa parasta. Se ei koskenut kristittyjä, jotka saivat kärsiä hänen hallintonsa aikana entistäkin enemmän. Ankarinta kristittyjen vaino oli Galliassa, jolloin marttyyrikuoleman saivat kohdata mm. Smyrnan piispa Polykarpos ja filosofi Justinus.

Kristityt kärsivät jatkuvaa vainoa toisen ja kolmannen vuosisadan aikana lukuun ottamatta osittaisia, rauhallisempia jaksoja. Keisari Septimus Severuksen aikana 193 – 211 jaa. toimeenpantiin kiivas vaino kolmannen vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sama toistui Maximinus Thraxin hallitessa 235 – 238 jaa.

Kirkkohistorian mukaan Deciuksen lyhyellä hallituskaudella 249 – 251 jaa. kristityt kärsivät myös harvinaisen ankaraa vainoa. Deciuksen vainoa kutsutaan seitsemänneksi kristittyjen vainoksi. Näiden jälkeen seurasi lisää erikseen mainitsemattomia vainoja kunnes alkoi viimeinen suuri kristittyjen vaino.

.

Diocletianuksen vaino

Diocletianus hallitsi vuosina 284 – 305 jaa. Keisari suhtautui aluksi suvaitsevaisesti kristittyjen uskontoon ja tapoihin. Sanotaan, että hänen vaimonsa ja tyttärensä olisivat olleet salaisesti kristittyjä. Myöhemmin Diocletianus kuitenkin ryhtyi vastustamaan kristittyjä ja yritti tukahduttaa kristinuskon.

Nicomedian keisarillisessa palatsissa pääsi tuli irti kahteen eri otteeseen ja kummastakin onnettomuudesta syytettiin kristittyjä. Tästä seurasi kristittyjä vastaan neljä erillistä käskykirjettä, joista jokainen oli edellistään ankarampi. Hän määräsi kristilliset kirjat tuhottaviksi ja kuolemanrangaistuksen jokaiselle, jolla niitä oli hallussaan. Kymmenen vuoden ajan kristityt olivat rosvouksen, ryöstämisen ja kidutuksen kohteina. Pitkän terrorin jälkeen kirkko oli hajalle lyötynä ja näennäisen toivottomassa tilassa. Kirkon pyhiä aikakirjoja oli poltettu, jumalanpalveluspaikkoja tuhottu, tuhannet kristityt olivat kärsineet kuolemanrangaistuksen. Kirkko oli pyritty tuhoamaan kaikin mahdollisin tavoin.

”Tällainen oli niiden egyptiläisten kilvoittelu, jotka Tyyrossa suorittivat taistelunsa jumalanpelon puolesta. Tuhannet, miehet, vaimot ja lapset, saivat Vapahtajamme opin puolesta, halveksien maallista elämää, kokea kaikenlaiset kuolon muodot. Toisia raadeltiin, pantiin kiristyspenkille, ruoskittiin julmasti, he kärsivät tuhansia muita hirvittäviä kidutuksia, ja heitä jätettiin sitten poltettavaksi, toiset upotettiin mereen, toiset ojensivat uljaasti päänsä ja mestattiin, toiset kuolivat heitä kidutettaessa, toiset tuhoutuivat nälkään, toiset ristiinnaulittiin, osaksi kuten rikoksen tekijälle tehdään, osaksi pää alaspäin kiinninaulattuna ja hengissä pidettynä, kunnes he itse ristinpuun parruissa kuolivat nälkään.” Eusebiuksen kirkkohistoria, VIII:8

Diocletianuksen vaino oli viimeinen Rooman suurista vainoista kristinuskoa vastaan.

Sitten tuli muutos.

.

Keisari Konstantinus Suuri

Konstantinus hallitsi 306 – 337 jaa. ja oli ensimmäinen keisari, joka kääntyi kristinuskoon. Hän ja hänen kanssahallitsijansa Licinius säätivät 313 jaa. ns. Milanon ediktin, joka poisti kristittyjen vainot, palautti kirkoille niiltä takavarikoidun omaisuuden ja takasi kristinuskolle tasavertaisen aseman.

Monien historioitsijoiden mielestä Konstantinuksen kääntymys oli paremminkin taktikointia kuin vilpitöntä kristinuskon totuuden hyväksymistä. Keisari pysyi katekumeenina (kastamattomana uskovana), kunnes hän sairastui 337 jaa. ja antoi kastaa itsensä ennen kuolemaansa. Vaikka Konstantinuksen vaikuttimet olivat mitkä tahansa, hänen ansiostaan kristinuskolle koitti uusi aika.

.

 

Seuraavaksi: Syitä kristittyjen vainoihin

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Laadin kirjan ”Ihmisen kysymyksiä –kirkot vastaavat” ja esittelen sitä tässä blokissa.

Ihmisen kysymykset ovat niitä, joita jokainen joskus elämänsä varrella kysyy, varsinkin myöhemmällä iällä kun on jo kertynyt näkemystä maailmasta ja alkaa iltakin sarastaa.

Sain päähäni ajatuksen, että olisi hyvä kun voisi vertailla eri kirkkojen opetuksia näistä asioista. Koska ajatus ei jättänyt rauhaan, se piti toteuttaa. Esitin kaikkien suomessa toimivien kristillisten kirkkojen virallisille edustajille vastattavaksi 10 aihetta yhteensä 35 kysymystä, kaikille samalla tavalla ja odotin vastauksia.

Pyrin saamaan kirkon vastauksen. Siksi vaivasin kirkkojen virallisia tahoja. Olen Kari B Lilja, totuuden etsijä, pieni ihminen, maallikko, ei teologi, joka kysyy.

Kirjassa ja tässä blokissa kerrotaan mistä kristillisyydessä on kysymys. Myös uskonnottomuutta käsitellään. Mielestäni on kohtuullinen odotus ja myös vaatimus, että kirkot vastaavat avoimesti keskeisiin ja oleellisiin ihmisen kysymyksiin. Mikä on heidän oppinsa ja ajattelunsa? Kirkkojen vastaukset avaavat mielenkiintoisen näkymän kristillisyyteen tänään.

Kirkoille esitettyihin kysymyksiin voi tutustua osoitteessa www.kristillinensuomi.com

Hae blogista