Oppikirja kertoo, että Jeesus ei olisi perustanut kirkkoa oman toimintansa aikana vaan sen olisivat perustaneet hänen seuraajansa myöhemmin.

Jeesus kuitenkin perusti kirkon järjestämällä selkeän organisaation. Hän valitsi seuraajistaan kaksitoista miestä ja asetti heidät apostoleiksi.

”Hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi.” (Luuk. 6:13, Matt.10 ja Mark.3:14).

 

Apostolit

Ensimmäisiksi kirkon virkailijoiksi Jeesus valitsi työnsä kaksitoista erityistä todistajaa, apostolia. Hän lähetti heidät saarnaamaan useisiin juutalaisiin kaupunkeihin. Ensimmäisellä lähetysmatkallaan heitä kehotettiin keskittymään Israelin huoneeseen. Heidän sanomansa pääsisältönä oli:

”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt.10:7).

Apostoleja käskettiin käyttämään asettamisensa yhteydessä saamaansa voimaa saarnaamiseen, sairaiden parantamiseen, kuolleiden herättämiseen ja pahojen henkien ulos ajamiseen. Jeesus kehotti heitä:

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:8).

Heidän tuli luottaa korkeampaan voimaan - kulkea ilman rahaa, ruokaa ja ylimääräisiä varusteita. Heitä varoitettiin vastoinkäymisistä ja vainoista, joita he joutuisivat myöhemmin kohtaamaan.

 

Seitsenkymmenet

Jeesus kutsui myöhemmin myös muita palvelustyöhön.

”Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.” (Luuk.10:1).

Herra lähetti heidät edellään valmistamaan ihmisiä Hänen tulemiseensa. Jeesus antoi heille lähes samat ohjeet kuin aiemmin apostolin valtuudet saaneille. Heidän toimintansa oli menestyksellistä ja he antoivat palattuaan riemullisen selontekonsa:

”Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi.” (Luuk.10:17).

Tämä kertoo, että heidät oli asetettu tehtäväänsä voimalla ja valtuudella.

 

Pietarin johtava asema

Apostoleille annettu erityinen tehtävä korostui myöhemmin kun heille toimitettiin juhlallinen jalkojen pesu, jota Pietari esteli sanomalla:

”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” (Joh.13:6).

Herra sanoi:

”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ei ole sijaa minun luonani.” (Joh.13:8).

Pietarin johtava asema apostolien keskuudessa käy selväksi tästä lauseesta, jonka Jeesus sanoi Pietarille:

”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt.16:18-19).

Jeesuksen ja Pietarin sananvaihto korostaa Pietarin johtavaa asemaa apostolien neuvostossa.

”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ’Rakastan, Herra’, Pietari vastasi: ’sinä tiedät, että olet minulle rakas’.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” (Joh.21:15).

Tämä kehotus toistui kolme kertaa.

Ylösnoussut Herra antoi apostoleilleen viimeiset ohjeet ennen taivaaseen astumistaan:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:19-20).

Tässä Jeesuksen viimeisessä ohjeessa ei liene mitään epäselvää: Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.

 

Uuden apostolin asettaminen

Mestari ei enää ollut heidän kanssaan, Hän oli jättänyt heille valtuudet ja käskyn vahvistaa ja kasvattaa kirkkoa. Ensimmäiseksi he ryhtyivät täydentämään kahdentoista apostolin neuvostoa, jossa oli jäänyt virka avoimeksi Juudas Iskariotin kuoleman jälkeen.

Uuden apostolin valinnasta ja virkaan asettamisesta eivät päättäneet ainoastaan ne yksitoista apostolia. Opetuslapset (Kristuksen kirkon jäsenet) kokoontuivat yhteen ja heidän lukumääränsä oli noin satakaksikymmentä. Heille Pietari esitti toimenpiteitä vaativan asian ja korosti sitä, että uudeksi apostoliksi valitun tuli olla mies, jolla oli henkilökohtainen tieto ja todistus Herran toiminnasta.

”Ehdolle pantiin kaksi miestä: Joosef Barabbas, toiselta nimeltään Justus, sekä Mattias. Sitten kaikki rukoilivat: ’Herra, sinä joka tunnet kaikkien sydämet, ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut astumaan tähän palvelutehtävään ja apostolin virkaan, josta Juudas luopui mennäkseen sinne, minne kuului.’ Sen jälkeen he heittivät miehistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiakselle. Näin hänet valittiin ja liitettiin kahdentoista apostolin joukkoon.” (Ap.t.3:23-26).

On selvää, että apostolit katsoivat neuvostonsa lukumäärän olevan tarkoin määrätty kahdeksitoista vaikka myöhemmin ei Raamatussa mainitakaan tapauksia apostolin virkojen täydentämisestä.

 

Paavalin asettaminen

Paavali, joka ennen kääntymystään tunnettiin tarsolaisena Sauluksena, sai ilmestyksen.

”Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yht’äkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ’Saul, Saul miksi vainoat minua?’ Hän kysyi: ’Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat’.” (Ap.t.9:3-5).

Näin Saulista tuli Herran Jeesuksen erityinen todistaja ja sellaisena apostoli.

Siitä, että virkaan asettaminen oli suoritettava oikealla valtuudella ja kätten päällepanolla on olemassa tieto Paavalin asettamisesta. Vaikka hän oli puhunut ylösnousseen Jeesuksen kanssa ja kokenut jumalallisen voiman saadessaan näkönsä takaisin, hänet oli kuitenkin kastettava, ja myöhemmin erotettava palvelustyöhön niiden toimesta, joilla oli valtuus.

”Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, josta käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, sekä Saul. Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut. ’Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan.” (Ap.t.13:1-3).

Tämä on uusi esimerkki virallisesta menettelystä Mattiaan asettamisen jälkeen kun miehiä valittiin ja erotettiin kirkon eritystehtävään.

 

Pyhät huolehtivat toisistaan

Näyttää siltä, että apostolisena aikana kirkon järjestykseen kuului aineellisen omaisuuden yhteisomistusta, jonka jakelu tapahtui kunkin tarpeen mukaan.

Jäsenmäärän lisääntyessä katsottiin, ettei apostolien aika riittänyt näiden aineellisten asioiden hoitamiseen. Kirkon jäseniä kehotettiin valitsemaan seitsemän hyvämaineista miestä, joiden tehtäväksi apostolit antoivat nämä tehtävät.

”Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: ’Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan. Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään’.” (Ap.t.6:2,3).

”Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.” (Ap.t.6:5,6).

Esimerkki osoittaa että, apostolit tiesivät heillä olevan valtuuden johtaa kirkkoa ja noudattaa yhteisen suostumuksen periaatetta tehtävänsä hoidossa. He käyttivät valtaansa rakkauden hengessä, kunnioittaen kirkon jäsenten oikeuksia.

 

Anna palautetta. Seuraavaksi: Jeesuksen Kristuksen Kirkko kasvoi nopeasti.

Kommentit (0)

Seuraa 

Laadin kirjan ”Ihmisen kysymyksiä –kirkot vastaavat” ja esittelen sitä tässä blokissa.

Ihmisen kysymykset ovat niitä, joita jokainen joskus elämänsä varrella kysyy, varsinkin myöhemmällä iällä kun on jo kertynyt näkemystä maailmasta ja alkaa iltakin sarastaa.

Sain päähäni ajatuksen, että olisi hyvä kun voisi vertailla eri kirkkojen opetuksia näistä asioista. Koska ajatus ei jättänyt rauhaan, se piti toteuttaa. Esitin kaikkien suomessa toimivien kristillisten kirkkojen virallisille edustajille vastattavaksi 10 aihetta yhteensä 35 kysymystä, kaikille samalla tavalla ja odotin vastauksia.

Pyrin saamaan kirkon vastauksen. Siksi vaivasin kirkkojen virallisia tahoja. Olen Kari B Lilja, totuuden etsijä, pieni ihminen, maallikko, ei teologi, joka kysyy.

Kirjassa ja tässä blokissa kerrotaan mistä kristillisyydessä on kysymys. Myös uskonnottomuutta käsitellään. Mielestäni on kohtuullinen odotus ja myös vaatimus, että kirkot vastaavat avoimesti keskeisiin ja oleellisiin ihmisen kysymyksiin. Mikä on heidän oppinsa ja ajattelunsa? Kirkkojen vastaukset avaavat mielenkiintoisen näkymän kristillisyyteen tänään.

Kirkoille esitettyihin kysymyksiin voi tutustua osoitteessa www.kristillinensuomi.com