Kun luennoin syöpämarkkereista, minun oli tapana aloittaa puheeni lauseella ”puolet teistä tässä luentosalissa tulee saamaan syövän ja joka neljäs tulee kuolemaan siihen.” Nyt luvut ovat muuttuneet entisestään. Kyse ei ole niinkään syövän lisääntymisestä tai muuttumisesta jotenkin agressiivisemmaksi. Kyse on isosta kuvasta, jossa ihminen yksinkertaisesti elää pidempään, kun muita tauteja on opittu hallitsemaan paremmin, ja täten todennäköisyys saada kontrolloimattomaan solukasvuun johtava mutaatio nousee. Osan isosta kuvasta kattaa myös syöpädiagnostiikan parantuminen ja yhteiskunnan panostamisen siihen.

Tänään on minun vuoroni seulontojen ketjussa. Kun vieras nainen puristelee rintojani ja tunkee niitä tutkimuslevyjen väliin, en voi olla miettimättä prosessin mielekkyyttä. Tai mielettömyyttä.

Kun entinen esimieheni, eturauhassyövän kanssa elämäntyönsä tehnyt grand-old-man uskalsi julkisesti kyseenalaistaa eturauhassyöpäseulonnan järkevyyden, hän sai päälleen potilasjärjestön vihaisen kommenttiryöpyn. Kuinka joku uskalsi väittää, että heidän olisi ollut parempi elää tietämättä, että heillä oli syöpä.

Minun tissiseulontani on ohi viidessä minuutissa. Prosessi toimii kuin teollinen tuotantoketju. Ihmistä ei juuri huomioida. Yksi sisään, toinen ulos. Mitä nopeammin, sitä enemmän tulee rahaa. Seulontojen saamisesta kilpailevat monet yksityiset laboratorioalan toimijat. Syöpäseulonnat ovat massiivinen bisnes. Paitsi laboratorioille, myös diagnostiikkayrityksille. Rintojani skriinannut laite on kallis. Ja niitä tarvitaan monta. Valtavan kokoisen seulontakokonaisuuden kustantaa yhteiskunta. Kuten hoidotkin. Osan tarpeeseen, mutta ison siivun myös ”varmuuden vuoksi”.

Biologi minussa unohtaa seulonnat nopeasti. Kirje tulee kotiin kuukauden kuluessa. Kuten on tullut edellisinäkin vuosina. Ajatus kääntyy huomiseen ja vaikeuteen valita ruokalajia. Olen luvannut kokata ystävättärelleni, jonka syöpähoidot ovat kesken. Vaativaa elämäntilannetta muutenkin taapertavalla ystävälläni diagnosoitiin viime kesänä rintasyöpä. Jälkihoidot ovat raskaat ja vievät voimia entisestään. Ruokavaliotakin on rajoitettu. Päätän kokata kalaa vihannespedillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen vanheneva korkeita kouluja käynyt nainen. Tunnen herkästi. Analysoin syvältä. Kirjoitan kirjoja. Teen biologista johtotyötä. Asun Suomea miehen ja koiran mukana. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Kunnioitan itsenäisyyttä, pelkään yksinäisyyttä. Kysyn degeneroidunko väistämättä tyhmäksi.

Teemat

Hae blogista