Kirjoitukset avainsanalla ahneus

Katsellessani ympärilleni Lahden kaupunginteatterissa perjantai-iltana ja odotellessani Tommi Kinnusen romaaniin perustuvan näytelmän alkua havaitsin, että lähes kaikki olivat kaltaisiani eläkeläisiä, etupäässä mammaraisia, seassa jokunen kaltaiseni papparainen.

Väistämättä ajatus juontui Etelä-Suomen Sanomain taannoiseen pääkirjoitukseen, jossa tylysti tuotiiin esiin Lahden poliittisten päättäjien näkemys, jonka mukaan kaupunki on kyllästynyt lapioimaan rahaa hyvinvointikuntayhtymän jatkuvasti kasvaviin menoihin. Kaupungilla on lehden ja päättäjien mukaan muitakin kohteita, jotka tarvitsevat rahaa. Niin varmaan on.

Neljäntienristeys nivoo yhteen neljä elämäntarinaa, joista jokaisessa tuodaan esiin naisten asema yhteiskunnassa, sen kehittyminen tai oikeammin kehittymättömyys, yhteiskunnan kylmyys toisenlaisia kohtaan ja salaisuuksien taakan raskas kantaminen.

Työ on selviytymisväline. Luonteen kovettaminen tuo apua, joka selviytymiskeinona johtaa katkeroitumiseen ja oman kärsimyksen siirtämiseen muille avaten kuitenkin lopulta tien omien virheiden havaitsemiseen ja anteeksipyyntöön.

Mietin missä määrin nykyistä ilmapiiriä, jossa eläkeläiset koetaan taakaksi, voidaan kuvata risteyksenä, johon jokainen on tullut omaa tietään työtä tehden, talon rakentaen, lapset kasvattaen, lastenlapsista huolehtien ja tarkoituksenaan tulla omillaan toimeen, aivan kuten näytelmän kätilö Maria teki.

Risteykseen on rakennettu liikenneympyrä, joka pitää sisällään matkalla kertyneen ahneuden, oman edun tavoittelun ja itsekkyyden, jotka ovat siirtyneet tiedostamatta jälkipolville ja ovat nyt edessämme.

Valittavana on se, mille tielle ympyrästä käännymme. Käännymmekö sille tielle, jonka muut ovat valinneet, vai käännymmekö tielle, jonka valitsemme itse.

Jos päätämme mennä muiden mukana, toimimme kuin näytelmässä Marian tytär Lahja, joka yrittää sopeutua joukkoon ja lopulta katkeroituu.

Jos valitsemme oman tien, meidän pitää ymmärtää ne syyt, jotka ovat johtaneet siihen, että vanhuksia kohdellaan kuin ongelmajätettä, toimia kuten Lahjan miniä Kaarina, joka ymmärtäessään pystyi antamaan anteeksi.

Kun pystyy antamaan anteeksi, ei katkeroidu, vaan voi pitää puoliaan ja vaatia pää pystyssä nykypolvia kunnioittamaan sitä työtä, minkä eläkeläiset ovat tehneet, voi vaatia pröystäilemätöntä mutta asianmukaista hoitoa.

Puolien pitämiseen löytyy keinoja. Viimeistään seuraavissa kuntavaaleissa 2021, jolloin voi läpivalaista päättäjien arvomaailman. Tarkkana kannattaa olla jo nyt, koska ymmärtäjien määrä lisääntyy vaalien alla.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pekka Mattila, monitoimimies, Aalto EE:n toimitusjohtaja, valmentaja, kirjailija, useiden hallitusten jäsen sekä työelämäprofessori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa opetti meille tavan pulliaisille markkinataloutta Ylen kolumnissaan 6.8.2019.

Mattilaa risoi edellisen hallituksen taksiuudistuksen ja "Attendojen" sun muiden "pörriäisten" aikaansaama yleinen vastenmielisyys yksityistämistä kohtaan. Mattila päättää kolumninsa näin: "Se (markkinatalouden siunauksellisuus) kannattaa pitää mielessä, ennen kuin muutaman kohun ja mielipahan saattelemina otamme askeleita kohti politiikkajohtoista suunnitelmataloutta ja suljettua beigenväristä 1970-lukua".

Siis se, että useissa yksityisissä hoitolaitoksissa on viis veisattu siitä, mitä on sovittu ja mikä on oikein ja inhimillistä, ja keskitytty voiton maksimointiin jättämällä vanhukset vaippoihinsa, ylilääkitsemällä heidät tokkuraisiksi ja jakamalla lääkkeitä väärin, on Mattilan mielestä muutama kohu ja mielipaha. Jopa kuolemantapauksista on raportoitu. Mattila ei välitä että hoitolaitokset ovat myöntäneet asian ja pyytäneet anteeksi.

Markkinatalous on huono isäntä mutta monin osin hyvä renki. Mattilalle mielipahaa tuottaneet asiat osoittavat, että renki ottikin isännän paikan, kuten vapaassa markkinataloudessa tuppaa käymään.

Käsittääkseni kukaan ei ole ottamassa askeleita kohti suunnitelmataloutta, mutta kyllä yhteiskunnan maksajana pitää turvata ensi sijassa asukkaidensa hyvinvointi eikä pääomasijoittajien voitot. Siksi olen iloinen siitä, että Juha Sipilän hallituksen kova ja epäinhimilinen politiikka tuli tiensä päähän Kepun rökäletappion myötä. 

Saattaa hyvinkin olla, että Mattila provosoi, mutta epäilen sitä hänen aikaisempien kirjoitustensa perusteella. Siksi tulkitsen Mattilan pitävän vahusten ja sairaiden hyvää hoitoa huonompana asiana kuin yksityistä voitontavoittelua.

Kyse on aneudesta. Ahneus on pohjaton kuilu, joka tekee pahaa jälkeä eritoten silloin, kun jaettava kakku pienenee. Silloin jakoperusteet kääntyvät pientä ihmistä vastaan. Siksi markkinataloutta ei pidä päästää isännän paikalle.

 

,

Kommentit (0)

Seuraa 

Ajankohtaisia asioita elämästä, politiikasta, kulttuurista, liikunnasta, digitaidoista sun muusta, mitä eteen tulee.