Luin lehdestä ohjeen siitä miten tulla onnelliseksi. Ei juuri muuta vaadittu kuin että pitää muuttaa ajatukset positiivisiksi, tulla positiiviseksi ja olla positiivinen. Siinä kaikki. Kirjoittajan mukaan onnellisuus on sama kuin positiivisuus. Sopii epäillä.

USA:n kansallisen tiedesäätiön mukaan ajattelemme noin 12000-60000 ajatusta päivittäin. Näistä 80% on negatiivisia, ja saman tutkimuksen mukaan ajatuksistamme 95% on samoja kuin edellisenä päivänä. Jos näin on, niin on kova työ muuttaa negatiivinen perusvirityksemme positiiviseksi.

Onnellisuusohjeen mukaan asia hoituu sillä, että päivittäin, mielellään juuri herättyä ja illalla ennen nukahtamista, toistaa mielessään useita kertoja, että ajattelen positiivisesti ja tulen onnelliseksi. Ja sitten toimii niin.

Varmaan onnistuu, mutta aikaa kuluu, koska tutkimusten mukaan jonkun taidon tai asian kunnolla oppiminen vaatii 10000 tunnin harjoittelun. Viisi tuntia päivässä kun harjoittelee, ei mene kuin 2000 päivää. Kun usko on kova ja motivaatio korkealla, niin huippupositiivisuus on sen jälkeen varmaa. Vähempään pääsee tietysti vähemmällä.

Viisas lauluntekijä ( Malmsten) aikanaan lauleli, että “onni on aika veitikka, se huumaa kuin kuohuva samppanja, ja lentää kohta taas jälleen pois, kuin unta se vain ollut ois”, ja pani vakuudeksi perään, että “tralalaa, tralalaa”. Toinen lauluntekijä ( Fredi) todisti, että “ vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan”.

Eino Leino puolestaan runoili, että “kell onni on, se onnen kätkeköön, kell aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan./ Ei onni kärsi katseit ihmisten. Kell onni on, se käyköön korpehen ja eläköhön hiljaa vaan, ja hiljaa iloitkohon onnestaan”/.

Positiivisuudesta herrat eivät puhuneet mitään.

Positiivisuus on hyvä ja kannatettava asia, mutta onnellisuuden takaajaksi siitä ei ole, ellei onnellisuus ole määritelty positiivisuudeksi. Kun näin ei ole, niin positiivisuus voi korkeintaan olla yksi askel kohti onnellisuutta, mitä se sitten kenellekin on. Se askel kannattaa kyllä ottaa.

Taavi Kassilan mukaan ihmiset haluavat sitä, mitä heillä ei ole ja tahtovat eroon siitä, mitä heillä on, ja kärsivät tämän takia. Eräs viisas ehdotti, että miksi emme muuttaisi asennettamme ja haluasisi sitä, mitä meillä on, sillä silloin olisimme onnellisia.

Ei ole helppoa sekään. Mikä olisi?

Lienee parasta elää päivä kerrallaan niin hyvin kuin osaa. Ja tyytyä siihen.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ajankohtaisia asioita elämästä, politiikasta, kulttuurista, liikunnasta, digitaidoista sun muusta, mitä eteen tulee.

Hae blogista