Kirjoitukset avainsanalla kirja

1960-luvulla kuului asiaan hankkiutua Aavasaksalle ihmettelemään keskiyön aurinkoa. Jotkut onnekkaat pääsivät maalle, omalle tai sukulaisten mökille, polttamaan kokkoa ja pahimmillaan saunan tai ainakin rantakaislikon. Sellaisenkin juhannuksen olen lapsena kokenut.

Me, joilla ei ollut halua eikä mahdollisuutta kumpaankaan, vietimme juhannuksen kotona. Silloin ei tunnettu termiä ”City-juhannus”, mutta lapsuudessani parveke oli riittävän hyvä vaihtoehto juhannuksen vietolle.

Oli oma hohtonsa raahata äidin kanssa koivut lähitorilta neljännessä kerroksessa olevan  kotimme parvekkeelle. Ne oli helppo sitoa narulla kiinni kaiteeseen, ettei mahdollinen tuuli lennättänyt niitä seuraavan taloyhtiön pihalle. Kukkaloisto, yleensä petuniat, oli istutettu mehukanistereista tuunattuihin ruukkuihin, joihin sukulaismies oli tehnyt metalliset ripustustelineet. Lasitettuja parvekkeita ei vielä ollut keksitty.

En muista vuosilukua, kun äiti tuumasi, että juhannuksestamme puuttui grillimakkarat. Varmaan jostain Anttilasta ostettiin hiiligrilli ja sen jälkeen parvekkeellamme esitettiin samaa jännitysnäytelmää useita vuosia. Hiilet kaukaloon, sytytysnestettä perään ja ikuinen inttäminen tulitikun oikea-aikaisesta raapaisusta. Joskus nousi korkea roihu, joka säikäytti koivulehdet, mutta aika usein vaadittiin lisää nestettä ja useampi tulitikku. Ei sentään saatu tulipaloa aikaiseksi.

Ensimmäiset vuodet harjoiteltiin makkaralla, joka käräytettiin kunnolla. Taidettiin joskus kokeilla porsaankyljyksiäkin, mutta harvemmin. Ihana grillituoksu levisi ympäristöön eikä kukaan naapurustosta koskaan valittanut. Ei ainakaan meille suoraan. En muista kenenkään muun olleen näin edistyksellinen siinä talossa vaikka parvekkeita kyllä riitti.

Vietimme äitini kanssa parveke-elämää pitkälle pimeään syksyyn. Viileinä iltoina oli kiva juoda iltakahvit ulkona. Varpaat suojattiin villasukilla ja hartioille kääräistiin kunnon viltti.

Nyt olen vanhempi kuin äitini silloin. En tule ollenkaan juttuun sääskien kanssa ja sen vuoksi nautin juhannuksesta lasikuistilla. On suuri ilo, kun saan sen siivottua ja järjestettyä minulle riittävään juhlakuntoon. Lintulan luostarista ostettu teekuppi, radio ja hyvä kirja, maljakossa tuoksuvat kielot tai koivunoksat. Siinä ovat tärkeimmät asiat rauhallisen juhannuksen juhlintaan ainakin näin sateisena päivänä. Grilli on toisella puolen taloa ja siellä valmistuu lihan ja makkaran lisäksi runsaasti kasviksia. Niitä ei lapsuudessani kovin usein nähty saati syöty.

 

 

   

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Vanha sananlasku sanoo, että yrittänyttä ei laiteta.  Olen ehtinyt tehdä monia asioita suuren innostuksen vallassa ja vaihtelevalla menestyksellä. Onnistumiset ovat innostaneet aina uusiin juttuihin. Mahalaskuista olen ottanut opikseni ja kehrännyt niistä huumoria, kun suurin harmitus on hälvennyt. Parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun olen rohjennut mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

 Vuosia sitten kiinnostuin vanhusten viriketoiminnasta. Tai ylipäätään siitä, miten aika kuluu silloin, kun ei ole mitään tekemistä. Mielessäni on myös, millaisen loppuelämän itselleni haluan. Nyt olen vielä voimissani, mutta entä kun en enää ole? Haluan elää ja asua omassa kodissani niin pitkään kuin mahdollista – kuten muutkin. Jos tarvitsen kotiapua, niin mitä voin tehdä keventääkseni heidän työtään?

Sirkka Jalonen

Kategoriat