Oma huusholli on jäänyt lapsipuolen asemaan, eli järjesteltävää ja raivattavaa riittää. Asiakkaan koti on helpompi raivata, koska siihen ei ole tunnesidettä. Ja toisen tavaramäärää katsoo ihan eri silmällä kuin omaansa. ”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” pitää ainakin tämän ammattijärjestäjän kohdalla paikkansa.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/jokokelpaa15.jpg?itok=syrbb_ur)
Viikonloppuna setvin muutaman laatikon ja kassin. Niihin oli sullottu sekalaista tavaraa. Paperisälää oli myös paljon. Homma hoitui samalla kun katselin toisella silmällä telkkaria. Pussukka tai laatikko vain nenän alle ja lajittelu kolmeen kasaan. Kierrätykseen meni paljon jätepapereita. Eli vanhoja kurssipapereita, esitteitä ja joulukortteja. Ongelmajätteisiin kertyi kaukosäätimiä, pattereita ja energiansäästölamppuja. Lahjoitukseen lähti kirjoja, leluja ja koristetavaroita. Säilytettävääkin jäi, mutta tavaramäärä hupeni ihan mukavasti. Nyt en kerännyt myytävää tavaraa, vaan laitoin ne mahdolliset myytävät suoraan lahjoitukseen.
Seuraavaksi kohteena ovat vaatteet ja kodin tekstiilit. Raaskinko jo luopua pienistä vaatteistani ja vanhoista petivaatteista? Petivaatteiden säilytyksessä on muuten se kolmen kappaleen sääntö. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
