Maissia kuivumassa.

Lähes kaksi viikkoa meni, ennen kuin opin muistamaan KIITOS-sanan Albanian kielellä: FALEMINDERIT - paino toiseksi viimeisellä tavulla. Muuta en sitten kielestä oppinutkaan, mutta opin paljon Albaniasta ja albanialaisista. Kiersimme kaksi viikkoa vuokra-autolla maata Tiranasta Sarandaan ja sieltä Ohrid-järvelle ja takaisin Tiranaan. Poikkeilimme matkalla monissa erikoisissa paikoissa. Joka paikassa kohtasimme ystävällisyyttä, lämpöä ja avuliaisuutta.

Ortodoksisen kirkon torni Tiranassa

 

Diktaattori Hoxhan kotitalo Tiranassa

 

Kattoremppaa Sarandessa

 

Hedelmien myyntiä tien varressa

Albania, Kotkien maa, on kaunis. Olen aina pitänyt vuorista, ja niitä siellä riittää. Meri on toinen mahtava elementti. Mikä sen hienompaa, kuin istua auringonlaskun aikaan vuoren rinteessä sijaitsevan hotellin parvekkeella ja katsella merelle. Vuohet köpöttävät pihalla kellot kilisten, kanat kuopsuttavat ruokaa ruohikosta. Aamulla heräät kukon kiekumiseen tai minareetin kutsuhuutoon, ja aamiainen tuodaan parvekkeelle.

Yksi hotellin vuohista tulossa kotiin

Haimme Albaniasta lähinnä erilaisuutta ja sitä löysimme. Lensimme Albaniaan Espanjasta, Malagasta - välilasku Roomassa. Jos olisimme menneet Albaniaan suoraan Suomesta ilman 20-vuotista Espanjan kokemusta, meillä olisi ollut paljon enemmän ihmeteltävää. Hinnat olivat edullisia Suomeen verraten, mutta Espanjassa syö hyvin  samalla hinnalla kuin Albaniassa. Hotelliyöt ovat halpoja verrattuna Suomeen. Meidän hotelliyömme maksoivat 25-50 euroa kahdelta hengeltä. Kaikkiin kuului aamiainen.

Emme valinneet halvimpia hotelleja, joten huomattavasti halvemmallakin olisi voinut selvitä. Viimeinen yö nukuttiin 78 euroa maksavassa hotellissa, joka oli hieno ja aivan lentokentän vieressä. Oli kätevää palauttaa vuokra-auto kentälle ja olla viimeinen yö kävelymatkan päässä terminaalista. Tässä hotellissa palvelu oli ylenpalttista. Tarjoilija laittoi lautasliinankin valmiiksi polville, ja sain hyvän lymfahoidon päivän päätteeksi. Halpaa on kyllä muuallakin. Portugalissa, Algarvessa olemme olleet Atlantin rannassa hyvässä hotellissa monta kertaa 20-25 euroa/yö kahdelta aamiaisineen. 

Saranden kauppahalli, joka oli hotellimme vieressä

Yhdessä blogissa on mahdotonta kertoa edes vaikuttavimpia asioita matkastamme, joten kirjoitan myöhemmin toisen blogin samasta aiheesta. Nyt kerron aika yleisellä tasolla kokemuksiamme ja havaintojamme. Albaniassa on asukkaita reilu kolme miljoonaa, ja he ovat suureksi osaksi muslimeja. He eivät ole kuitenkaan mitään tiukkapipoja, vaan heille maistuu sian liha ja alkoholikin. Albanian kauneutta häiritsee ympäristön epäsiisteys. Tien varsilla on rojua. Keskeneräisiä rakennuksia on paljon, ja muoviroskaa on joka puolella. Joku siellä paikan päällä sanoi, että on kaksi kaatopaikkaa  - tien vasen puoli ja oikea puoli. Aina, kun jompikumpi meistä kritisoi jotakin, toinen sanoi: "Muista historia".  

Kuva on BLUE EYE-matkailukohteen vierestä

Albanian pitkäaikainen, vainoharhainen diktaattori Enver Hoxha kuoli 1985, ja maa vapautui 1990-luvun alussa. Vaalit pidettiin vuonna 1992. Albania luopui viimeisenä valtiona kommunismista Euroopassa. Hoxha rakennutti maahan 750.000 betonibunkkeria, kun hän pelkäsi hyökkäystä joka suunnasta. Hyökkäystä ei koskaan tullut. Osa bunkkereista on hävitetty (Lue lisää äskettäin ilmestyneestä kirjasta: Kurki, Leena, Vaimoja ja rakastajattaria, Vaikuttajanaisia vallan kulisseissa ). Albania on ollut Euroopan takapajula. Teollisuus on edelleen alkeellista ja niin myös koko infrastruktuuri. Yritystä on koko ajan kehittää ja kehittyä. Mitään ostettavaa en kahden viikon aikana löytänyt. En tosin ostoksille lähtenytkään Albaniaan. Kahvikupit olisin ostanut Sarandessa (ehkä englantilaiset, kaupan ikkunassa), mutta kauppa oli suljettu ja myynnissä.

 

Hoxhan bunkkereita

En pelännyt Albaniassa. Maa vaikutti turvalliselta muuten, mutta liikenteessä oli välillä turvatonta. Röyhkein ajaa ensiksi, ja ohitukset ovat huimia. Liikenneympyröissä ajettiin aivan mielikuvituksellisesti, vaikka oli liikennepoliisikin paikalla.Tiet vuoristossa ovat usein kapeita kuoppaisia, ja edessä voi olla yhtäkkiä vuohi- tai lammaslauma. Lehmät kuljeskelevat vapaasti tiellä, ja koira saattaa nukkua mutkan takan keskellä tietä. Täytyy kyllä myöntää, että albanilaiset osaavat ajaa. He ovat taitavia kuljettajia vanhoissa mersuromuissaan. Näkyi siellä toisenlaisiakin autoja. Mafialla on niin hienoja ja kalliita autoja, ettei ole Monakossakaan, kertoi eräs paikallinen herra Tiranassa, ja sen me kyllä näimme omin silmin Casinon edessä.  Poliiseja näkyi tien päällä paljon.

 

Vallitseva automerkki ainakin Sarandessa

Vedet ovat kirkkaita niin meressä kuin vuoristojen joissa ja järvissä. Ohrid-järvi Albanian ja Makedonian rajalla on ihan oma juttunsa. Se on todella kirkas (toistaiseksi) ja siinä on paljon kalaa. Sieltä pyydetään lohen sukuista Koran-nimistä kalaa, jota on Ohridin lisäksi vain Baikal-järvessä Venäjällä. Näin meille kertoi rantahotellimme tarjoilija, ja hän kertoi myös, että Ohrid-järvi on viisi miljoonaa vuotta vanha, ja syvin kohta on 288 metriä. Mieheni söi Koran-kalaa ja piti siitä kovasti. Minä en ole kalan syöjä, joten söin herkullista kanaa. 

Kirkkaita vuoripuroja ja peikkometsää

 

Ohrid-järvi aamukuvassa, takana Makedonian vuoret

Etsimme alusta asti traditionaalisia ruokia, mutta olipa vaikeata löytää. Vloressa söimme kokonaisena vartaassa kypsytettyä lammasta. Olihan se eksoottista, mutta ei maistunut oikein miltään. Samaisessa ravintolassa kanat ja kissat juoksentelivat jaloissa. Useita traditionaalista ruokaa tarjoavia ravintoloita oli suljettu sesongin jälkeen.

Lammasta Vloressa

 

Vasta pienessä vuoristohotellissa Germenjissä saimme maukasta lammasta. Isäntä kertoi, että 50 prosenttia mausta johtuu raaka-aineesta ja 50 prosenttia valmistustavasta. He liottavat lammasta maidossa ennen kuin paistavat uunissa. Kyllä oli hyvää. Ihastuin suorastaan tähän lampaaseen mutta myös hotellin charmanttiin isäntään. Se oli ihan vaaratonta, koska hänellä on vaimo, ja minulla on mies. Hän näytti vaimonsa kuvaa. Tämä oli kulttuuriministerin halauksessa, kun oli juuri saanut jonkin arvostetun palkinnon elokuvatuottajana.

 

Erinomaista englantia puhuvan isännän seurassa Germenjin hotellissa

Saranden todella siistin ja viehättävän hotellin, Royal Saranden albanialainen omistajapariskunta Anila ja Gezim - kiitos ystävällisyydestä ja huolenpidosta. Pariskunta  pitää hotellia 1.4. - 15.11. Albaniassa ja lopun ajan vuodesta he ovat Englannissa. Meillä oli Anilan kanssa yhteistä, kun hän kertoi toimivansa Englannissa lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Heidän hotellissaan siivotaan todella hyvin, ja monipuolinen aamiainen tarjoillaan kattoterassilla aivan meren äärellä. Huoneet ovat viehättäviä. Jos matkustatte Albaniaan, Korfun kautta Sarandeen lautalla, hotelli on aivan sataman vieressä. Oli hienoa istua parvekkeella illalla, kun mainingit löivät rantaan muutaman metrin päässä, ja hieno kuunsilta osui juuri hotellille. Katselimme, kun poliisit lähtivät merelle pimeillä veneillään satamasta. 

Hotelli Royal Sarande ja omistajapariskunta Anila ja Gezim aamiaisterassilla

Toinen pari, jonka haluan esitellä, on sisko ja sen veli - liftarit, jotka otimme kyytiin vuoristossa Kreikan rajan pinnassa. Nimet eivät jääneet mieleeni, kun en heti niitä kirjoittanut ylös. Nuoret olivat iloisia ja englannin kielen taitoisia. Ihmettelimme heille, kuinka nuoret osaavat niin hyvin englantia Albaniassa. He kertoivat, että englantia opiskellaan 10 vuotta koulussa. Nuori mies kertoi työskentelevänsä Kreikassa ravintolassa, koska siellä palkat ovat paremmat kuin Albaniassa. Albaniassa keskipalkka on 250 euroa kuukaudessa. Anila kertoi, että hänen opettaja-siskonsa tienaa 300 euroa kuukaudessa.

Sisko ja sen veli liftikyydin jälkeen vuoristossa

Faleminderit ystävät! Lisää Albanian seikkailuja pikapuoliin.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

"Elämä on joko uskalias seikkailu tai se ei ole mistään kotoisin". (Helen Keller)  Olen Pirkko-Sipilä-Lähdekorpi ja seikkaillut maailmassa vuodesta 1949 lähtien. Tällä hetkellä seikkailen Andaluciassa ja intohimoni on neuloa eriparisukkia espanjalaisille. Marmorilattiat ovat kylmiä. Syntyperältäni olen Lammin likka ja eläkkeelle jäin Tampereen yliopiston sosiaalityön lehtorin toimesta väiteltyäni yhteiskuntatieteiden tohtoriksi kypsissä kymmenissä. Blogissani tulen tarkastelemaan Aurinkorannikon ilmiöitä, kulttuurien kohtaamisia ja sukupolvien törmäämisiä. Blogin valokuvaaja on oma armastukseni Rauno Lähdekorpi.

Hae blogista

Sisältö jatkuu mainoksen alla