Kun 18 vuotta sitten ensimmäisen kerran tulin Malagan lentokentältä taksilla Torremolinosiin, ajattelin etten koskaan itse tule ajamaan autoa Aurinkorannikolla. Taksi tietysti kaahasi tuttua reittiä, ja kiire näytti olevan muillakin kuljettajilla. Liikenne näytti kaaokselta suomalaisen maalaistädin silmissä. Olen sittemmin ajanut autoa rannikolla ja tänään katselen tilannetta aivan toisin. Ei pelota. 

Liikenne on rauhoittunut rannikolla uusien lakien myötä ja täytyy todeta, että liikenne on joustavaa ja kuljettajat etupäässä kohteliaita. Liikenteessä päästetään hyvin sivusta tulevat eteen ja jalankulkijoita kunnoitetaan. Mieheni kanssa olemme tehneet sen huomion, että nuoret naiskuljettajat eivät aina ole kovin kohteliaita. Aivan oma juttunsa Aurinkorannikolla ovat mielikuvitukselliset liikenneympyrät ja niitä riittää. Ne ovat ilo silmälle ja ne helpottavat liikennettä, kun ihmiset ovat oppineet käyttämään niitä sujuvasti.

 

Poliiseja on paljon liikenteessä ja he ovat hyvin joviaaleja. Eräänä yönä veimme ystävämme kotiin  Fuengirolan laitakaupungille ja osuimme ratsiaan, joita on rannikolla usein. Poliisilla oli puhallutusvälineet valmiina. Mieheni sanoi poliisille, että hän on ollut yli 25 vuotta ilman alkoholia. Poliisi viittasi kädellä, että antaa mennä. Espanjassa poliisi näkyy.

Tiet Aurinkorannikolla ovat lähes kaikki päällystettyjä ja hyvässä kunnossa. Ei routa vaivaa, Autokanta vaikuttaa hyvältä  - varsinkin siihen nähden, että Espanjassa on ollut pitkään huono taloudellinen tilanne. Kun ajellaan Marbellaan päin, alkaa ohi sujahdella Ferrareita, Maserateja, Porscheja  ja Lamborghineja. Kerran, kun olimme Marbellan huvivenesatamassa, Puerto Banuksessa, joku nuori mies oli saavuttanut täysi-ikäisyyden. Hänelle oli ostettu lahjaksi Ferrari, mikä oli paketoitu hienoin silkkinauhoin ja kylkeen oli kirjoitettu synttärionnittelut..

Ihmettelen aina espanjalaisten kykyä parkkeerata tyylikkäästi pieniin koloihin ja väleihin. Siinä minulla on vielä paljon oppimista. Parkkipaikoista on aina puute. Vappuaattona jouduimme jättämään auton Fuengirolassa puolentoista kilometrin päähän Iskelmäbaarista, kun olimme menossa kuuntelemaan Olli Lindholmia ja Suvi Teräsniskaa. Parkkipaikkaa etsimässä kierteli satoja autoja. Ei siinä mitään - oli kiva kävellä vappuhumussa,  kun vielä samaan aikaan kaupungissa olivat Kansainväliset päivät.

Mopo ja moottoripyörä on kätevä kulkuneuvo rannikolla ja niitä onkin paljon. On hauskan näköistä, kun virkamiehet ajavat töihin mopolla puku päällä. Odottelin lääkärikeskuksessa ortopedia, ja sieltähän hän kulman takaa tulla tupsahti mopolla. Mopoille ja moottoripyörille on omia parkkipakkoja kaupungeissa.

Rannikolla voi törmätä erikoisiin kulkuneuvoihin, kuten tämä avobussi Benalmadenassa. Avoauton hurmasta voi nauttia isokin joukko kerralla. Kakkamopo Torremolinosissa tekee tärkeätä työtä. Perässä olevalla kakkaimurilla imetään koirankakkoja kaduilta. Muuten ihan hyvä keksintö, mutta haisee. Hevoskärryssä voi tehdä matkaa romanttisesti.

Junaliikenne on toimiva.  Malagasta  pääsee 20 minuutin välein Fuengirolaan ja takaisin. Matka on 30 kilometriä. Matkalla on useita asemia. Juna on ilmastoitu ja  matkustaminen on halpaa. Junassa on tunnelmaa. Juna pysähtyy mm. kauppakeskuksessa ja lentoasemalla. Malagasta pääsee junalla ympäri Espanjaa. Minua huvittaa, kun olin 18 vuotta sitten ihmettelyn kohteena kännykkäni kanssa Espanjassa. Kännykkä ei ollut silloin vielä rantautunut Aurinkorannikolle,  Nyt junassakin lähes jokainen räplää kännykkäänsä. Bussit rannikolla ovat laadukkaita ja niillä matkustaa edullisesti.

Oikein kiemuraisilla vuoristoteillä en ole itse ajanut, mutta tykkään olla kyydissä. Hieman karrikoiden - melkein voi oman autonsa perävalot nähdä mutkaisilla vuoristoteillä. Lomailijan kannattaa vuokrata auto tai ottaa taksi, jos haluaa nähdä muutakin kuin merta. Pelkkä rantapaseolla "lorvailu" antaa hyvin kapean kuvan Aurinkorannikosta. Rannikolla tehdään paljon bussiretkiä lähialueille. Kannattaa seurata suomalaisia ilmaislehtiä ja matkatoimistojen mainoksia. Ei muuta kuin baanalle ja maaseudulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

"Elämä on joko uskalias seikkailu tai se ei ole mistään kotoisin". (Helen Keller)  Olen Pirkko-Sipilä-Lähdekorpi ja seikkaillut maailmassa vuodesta 1949 lähtien. Tällä hetkellä seikkailen Andaluciassa ja intohimoni on neuloa eriparisukkia espanjalaisille. Marmorilattiat ovat kylmiä. Syntyperältäni olen Lammin likka ja eläkkeelle jäin Tampereen yliopiston sosiaalityön lehtorin toimesta väiteltyäni yhteiskuntatieteiden tohtoriksi kypsissä kymmenissä. Blogissani tulen tarkastelemaan Aurinkorannikon ilmiöitä, kulttuurien kohtaamisia ja sukupolvien törmäämisiä. Blogin valokuvaaja on oma armastukseni Rauno Lähdekorpi.

Hae blogista