Kirjoitukset avainsanalla Aurinkorannikko

 

     Piispa Tapio Luoma siunasi seurakuntakodin

 

Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan uusi seurakuntakoti siunattiin viime sunnuntaina, 13,3.2016. Siunauksen toimitti Espoon hiippakunnan ja ulkosuomalaistyön piispa Tapio Luoma. Tilaisuudessa oli n.400 seurakuntalaista. Uusi seurakuntakoti sijaitsee Fuengirolan Los Bolichesissa aivan lähellä vanhaa seurakuntakotia. Vanha on käynyt aivan liian pieneksi, ja keräysvaroin on ostettu uusi, jota remontoidaan. Byrokratian monimutkaisuuden takia se valmistunee vasta syksyllä. Siunaus toimitettiin kuitenkin  jo nyt, koska piispan kanssa oli päivämäärä lyöty lukkoon.

     Keskeneräisyys on vaikuttavaa

 

Otsikon "rosoinen" tarkoittaa sitä, että seisoimme tilaisuudessa aivan keskeneräisessä tilassa, missä ilmastointiputket ja roikkuvat sähköjohdot olivat hallitsevassa roolissa. Kaikesta rosoisuudesta huolimatta tai ehkä juuri siksi tilaisuus oli karun kaunis, lempeä. Empaattinen ja karismaattinen piispa puhui selkeästi ja kansantajuisesti keskeneräisyydestä - ei mikään seurakunta ole täydellinen. Täydellistä on vasta taivaassa. Kirkkohallituksen edustaja Ilkka Mäkelä puhui kiitollisuudesta ja Jeesuksen ihmeteosta, kuinka hän ruokki suuren joukon ihmisiä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Tämä uusi seurakuntakotikin on eräänlainen ihme keräysvaroin.

     Kanttori Sannamaria Salli johti kirkkokuoroa

 

 Aurinkorannikon kuoro lauloi kanttori Sannamaria Sallin johdolla, ja seurakunnan johtava pappi Timo Sainio puhui tyhjän tilan vaikuttavuudesta. Kirkossa on olennaista kaunis alttari, lasimaalaukset, saarnatuoli ja ylevä muoto, mutta tyhjässä tilassa nousee ahdistuneen ihmisen rukous kohti korkeuksia. Siinä kuuluu evankeliumin ääni ja ihmisen kiitos.

      Kirkkohallituksen edustaja Ilkka Mäkelä ja seurakunnan johtava pappi Timo Sainio

 

Sainio kiitti kaikkia seurakuntakotihanketta tukeneita ja erityisesti suurlahjoittajia: Wihuri-yhtiöiden pääomistajaa Antti Aarnio-Wihuria ja teollisuusneuvos Heikki Väänästä, jotka olivat läsnä siunaustilaisuudessa. Sainio kiitti myös keräyspäällikkö Pauli Tuohiojaa, joka on sitkeästi kerännyt jo yli kahden vuoden ajan varoja seurakuntakodille. Rovasti Tuohioja on toiminut aikaisemmin seurakunnan talvipappina.

     Suurlahjoittaja Antti Aarnio-Wihuri puolisonsa Marjan kanssa

 

 

       Keräyspäällikkö Pauli Tuohioja ja suurlahjoittaja Heikki Väänänen

 

Siunaustilaisuuden jälkeen siirryttiin vanhalle seurakuntakodille kahville. Kahvittelu tapahtui pääosin ulkona, koska sisälle ei tällainen väkimäärä olisi mahtunut.

      Seurakuntalaisia kahvilla

 

Kahvittelun jälkeen siirryttiin Los Bolichesin kirkkoon jumalanpalvelukseen, missä saarnasi piispa Tapio Luoma ja liturgina toimi talvipappi Juha Sarkkinen. Piispan saarnan aihe oli Aurinkorannikolle hyvin sopiva: valo ja lämpö. Kirkossa oli kuulijoita n. 300. Ehtoollinen jaettiin hienosti kummassakin päässä kirkkoa, jotta pysyttiin aikataulussa. Nyt jäämme odottelemaan seurakuntakodin valmistumista ja vihkimistä kirkkokäyttöön.

     Ehtoollista Los Bolichesin kirkossa jakoivat piispa Tapio Luoma ja talvipappi Juha Sarkkinen

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

 

 

Oletko joskus ajatellut viettää talven lämpimässä? Haaveiletko edelleen muutosta etelään? Mikä estää sinua toteuttamasta haavettasi? Ei kai ikä ja terveydelliset seikat?

Edesmennyt, ihana anoppini suunnitteli viettävänsä 90-vuotispäivänsä Espanjassa poikansa luona. Hän meni lääkäriin ja kysyi, voiko hän lähteä Espanjaan, kun hän on jo niin vanha. Lääkäri sanoi: "Voi hyvä rouva, jos meillä olisi varaa, me lähettäisimme kaikki vanhat ihmiset etelään talveksi." Edelleen anoppi epäili - nyt terveyttään. Lääkäri tsemppasi taas mummua ja sanoi, että rouva on paljon terveempi kuin heidän ylilääkärinsä.

Mummu viihtyikin Torremolinosissa kolme kuukautta. Hän käveli lähes joka päivä. Ei tarvinnut pelätä liukkautta. Jos hän jonakin päivänä käveli viisi kilometriä, hän piti seuraavana päivänä vapaata. Hän osallistui ruoanlaittokurssille ja sai paljon tuttavia rannikolla. Hän olisi miellellään viettänyt 100-vuotisjuhlansakin Aurinkorannikolla, mutta tyttäret torppasivat idean. Mummu eli pirteänä 102-vuotiaaksi ja tanssi vielä 100-vuotisjuhlissaan.

Espanjan ilmasto sopii minulle paljon paremmin kuin Suomen loskat ja pakkaset. Espanjan iloinen ja välitön ilmapiirikin sopii minulle paremmin kuin suomalainen murehtiminen. Aina, kun tulen rannikolle, voin vähentää lääkkeitä. Luin juuri päivän lehdestä, kuinka irakilainen maahanmuuttaja totesi suomalaisten olevan surullista kansaa. Täällä rannikolla suomalaisetkin ovat iloisia.

Terveydenhuolto on täällä tasokasta. Olen ollut täällä kolmessa eri sairaalassa, eikä ole valittamista. Ilmapiiri sairaalassakin on paljon leppoisampi kuin Suomessa. Sairaanhoitajat lauleskelevat kulkiessaan ja halaavat toisiaan mennen tullen. Lääkäri puristaa varpaasta tai pitää kädestä kiinni, kun keskustelee potilaan kanssa. Kosketus on tärkeää. Kun olin mieheni luona sairaalassa, muutaman tunnin aikana hänen huonekaverillaan kävi 30 vierasta. Kaikki olivat meitä vierasmaalaisia kohtaan ystävällisiä, auttavaisia ja vieraanvaraisia. Serkkupoika jäi yöksi potilaan kanssa, vaikka kyse oli vain harmittomasta pikkuleikkauksesta.

Englannillakin pärjää lääkärin kanssa asioidessa, mutta tulkkeja löytyy, ja suomalaisia lääkäreitä on rannikolla paljon. Muitakin suomenkielisiä palveluita rannikolta löytyy ihan kohtuullisesti. Liikuntavammaisia ja sairaita kuljetetaan pyörätuolilla lentokentällä, mutta palvelu pitää tilata lentolippuja ostettaessa. Mikä ihmeellistä, tämä palvelu on toistaiseksi vielä ilmainen.

Suomalaiset eläkeläispariskunnat kävelevät täällä käsi kädessä, mikä ei Suomessa ole kovin yleistä. Kirkot täyttyvät suomalaisissa jumalanpalveluksissa, ja yhteisöllisyys on käsin kosketeltavaa. Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan tuvat ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja, ja vapaaehtoistyö on voimissaan. Täällä ei kaveria jätetä.

Kaikesta tästä hyvästä huolimatta rakasta kotimaata ei unohdeta. Itsenäisyyspäivän juhlaan osallistui tänäkin vuonna noin 1000 suomalaista, ja Maamme-laulu laulettiin tunteella.

 

Kommentit (1)

Seuraa 

"Elämä on joko uskalias seikkailu tai se ei ole mistään kotoisin". (Helen Keller)  Olen Pirkko-Sipilä-Lähdekorpi ja seikkaillut maailmassa vuodesta 1949 lähtien. Tällä hetkellä seikkailen Andaluciassa ja intohimoni on neuloa eriparisukkia espanjalaisille. Marmorilattiat ovat kylmiä. Syntyperältäni olen Lammin likka ja eläkkeelle jäin Tampereen yliopiston sosiaalityön lehtorin toimesta väiteltyäni yhteiskuntatieteiden tohtoriksi kypsissä kymmenissä. Blogissani tulen tarkastelemaan Aurinkorannikon ilmiöitä, kulttuurien kohtaamisia ja sukupolvien törmäämisiä. Blogin valokuvaaja on oma armastukseni Rauno Lähdekorpi.