Oletko joskus ajatellut viettää talven lämpimässä? Haaveiletko edelleen muutosta etelään? Mikä estää sinua toteuttamasta haavettasi? Ei kai ikä ja terveydelliset seikat?

Edesmennyt, ihana anoppini suunnitteli viettävänsä 90-vuotispäivänsä Espanjassa poikansa luona. Hän meni lääkäriin ja kysyi, voiko hän lähteä Espanjaan, kun hän on jo niin vanha. Lääkäri sanoi: "Voi hyvä rouva, jos meillä olisi varaa, me lähettäisimme kaikki vanhat ihmiset etelään talveksi." Edelleen anoppi epäili - nyt terveyttään. Lääkäri tsemppasi taas mummua ja sanoi, että rouva on paljon terveempi kuin heidän ylilääkärinsä.

Mummu viihtyikin Torremolinosissa kolme kuukautta. Hän käveli lähes joka päivä. Ei tarvinnut pelätä liukkautta. Jos hän jonakin päivänä käveli viisi kilometriä, hän piti seuraavana päivänä vapaata. Hän osallistui ruoanlaittokurssille ja sai paljon tuttavia rannikolla. Hän olisi miellellään viettänyt 100-vuotisjuhlansakin Aurinkorannikolla, mutta tyttäret torppasivat idean. Mummu eli pirteänä 102-vuotiaaksi ja tanssi vielä 100-vuotisjuhlissaan.

Espanjan ilmasto sopii minulle paljon paremmin kuin Suomen loskat ja pakkaset. Espanjan iloinen ja välitön ilmapiirikin sopii minulle paremmin kuin suomalainen murehtiminen. Aina, kun tulen rannikolle, voin vähentää lääkkeitä. Luin juuri päivän lehdestä, kuinka irakilainen maahanmuuttaja totesi suomalaisten olevan surullista kansaa. Täällä rannikolla suomalaisetkin ovat iloisia.

Terveydenhuolto on täällä tasokasta. Olen ollut täällä kolmessa eri sairaalassa, eikä ole valittamista. Ilmapiiri sairaalassakin on paljon leppoisampi kuin Suomessa. Sairaanhoitajat lauleskelevat kulkiessaan ja halaavat toisiaan mennen tullen. Lääkäri puristaa varpaasta tai pitää kädestä kiinni, kun keskustelee potilaan kanssa. Kosketus on tärkeää. Kun olin mieheni luona sairaalassa, muutaman tunnin aikana hänen huonekaverillaan kävi 30 vierasta. Kaikki olivat meitä vierasmaalaisia kohtaan ystävällisiä, auttavaisia ja vieraanvaraisia. Serkkupoika jäi yöksi potilaan kanssa, vaikka kyse oli vain harmittomasta pikkuleikkauksesta.

Englannillakin pärjää lääkärin kanssa asioidessa, mutta tulkkeja löytyy, ja suomalaisia lääkäreitä on rannikolla paljon. Muitakin suomenkielisiä palveluita rannikolta löytyy ihan kohtuullisesti. Liikuntavammaisia ja sairaita kuljetetaan pyörätuolilla lentokentällä, mutta palvelu pitää tilata lentolippuja ostettaessa. Mikä ihmeellistä, tämä palvelu on toistaiseksi vielä ilmainen.

Suomalaiset eläkeläispariskunnat kävelevät täällä käsi kädessä, mikä ei Suomessa ole kovin yleistä. Kirkot täyttyvät suomalaisissa jumalanpalveluksissa, ja yhteisöllisyys on käsin kosketeltavaa. Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan tuvat ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja, ja vapaaehtoistyö on voimissaan. Täällä ei kaveria jätetä.

Kaikesta tästä hyvästä huolimatta rakasta kotimaata ei unohdeta. Itsenäisyyspäivän juhlaan osallistui tänäkin vuonna noin 1000 suomalaista, ja Maamme-laulu laulettiin tunteella.

 

Kommentit (1)

Seuraa 

"Elämä on joko uskalias seikkailu tai se ei ole mistään kotoisin". (Helen Keller)  Olen Pirkko-Sipilä-Lähdekorpi ja seikkaillut maailmassa vuodesta 1949 lähtien. Tällä hetkellä seikkailen Andaluciassa ja intohimoni on neuloa eriparisukkia espanjalaisille. Marmorilattiat ovat kylmiä. Syntyperältäni olen Lammin likka ja eläkkeelle jäin Tampereen yliopiston sosiaalityön lehtorin toimesta väiteltyäni yhteiskuntatieteiden tohtoriksi kypsissä kymmenissä. Blogissani tulen tarkastelemaan Aurinkorannikon ilmiöitä, kulttuurien kohtaamisia ja sukupolvien törmäämisiä. Blogin valokuvaaja on oma armastukseni Rauno Lähdekorpi.