Täällä ollaan Andaluciassa kuin saunassa - kuumin lokakuu 60 vuoteen. En silti kaipaa Suomen lumisohjoon, kunhan vain saisivat meidän ilmastointilaitteet kuntoon. Ostimme uudet, mutta asennus ei onnistu millään, ja odottavan aika on pitkä tässä helteessä. Makuuhuoneen laite on kunnossa, ja vietän aikaa siellä lukemalla kirjoja.

"Lopettakaa jo tuo hölmöily", sanoi vanha (93 v )veteraani-isäni, kun teimme taas kerran lähtöä Espanjaan. "Eikö olekin kiva taas lähteä etelän lämpöön, kun siellä on niin yhteisöllistäkin", totesi nuori sisareni tytär Aino ja lupasi tulla viikoksi luoksemme marraskuussa. On ikävä jättää vanhaa isää palvelukotiin ja lähteä 4000 km:n päähän, mutta kun...

Isällä on hyvä olla palvelukodissa. Hänellä on siellä kaunis asunto, ihanat hoitajat ja hyvä ruoka. Sisarukseni käyvät usein puolisoineen katsomassa ja pitävät isästä hyvää huolta ja mielen virkeänä. Lasten lapset käyvät tuomassa nuorta energiaa papalle. Isän sisaretkin poikkeavat usein isän luona, ja palvelukodissa on vanhoja veteraanikavereita, joiden kanssa syödään yhdessä samassa pöydässä. Siitä huolimatta...

Toinen puoli asiasta. Kun tulen Espanjaan, särkyni jäävät Suomeen, verenpaine laskee, sokeriarvot tasaantuvat ja vointi on kokonaisuudessaan paljon parempi kuin Sastamalan Keikyässä. Joka päivä täällä tulee käveltyä jonkin verran ja syötyä Välimeren ruokavaliota mukaellen. Olen valinnut terveellisemmän oman elämän, kun en kuitenkaan voi paljon tehdä isän hyväksi.

Terveellisyyden lisäksi täällä elää paljon halvemmalla. Auton vahapesu maksoi 6,95 euroa ja bensiini 1,17 litralta. 110 neliön asunnosta menee yhtiövastiketta 75 euroa kuukaudessa. Hedelmiä saa alle euron kilo, ja liha on todella edullista, kanan rintafileet 3,99/kg ja possun ulkofilee saman hintaista. Leivonnaiset ovat hyviä ja halpoja. Mieheni toi juuri kahvin kanssa herkullisia viinereitä 66 centtiä/kpl. Ostin kuohuviiniä kirjani julkistamistilaisuuteen 1,60/pullo. Leivonnaisten halpuus ei  tosin ole hyväksi tällaiselle ylipainoiselle mummulle. Täällä on myös paljon ihmisiä, joille alkoholin halpuus on ongelma.

Täällä on tarjolla paljon kulttuuria jopa Suomen kielellä. Joskus on todella vaikeata valita monesta vaihtoehdosta. Mietimme, menemmekö Antti Sarpilan konserttiin vai uuteen seurakuntakotiin jumalanpalvelukseen. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, koska hyvä ystävämme AATOS PENNANEN soitti siellä klarinettia ehkä viimeisen kerran. Hän muutti takaisin Suomeen. Saarnan pitänyt ihana KAISA-pappimmekin on lähdössä pois Aurinkorannikolta, Lappeen seurakunnan kappalaiseksi.

Viime viikonloppuna täällä oli FUGEFEST - Suomen huippuesiintyjiä kahtena iltana. Pohdimme, kummalleko illalle ostamme liput. Kun emme osanneet päättää, ostimme kummallekin illalle. Hyvä valinta.

Ensimmäisenä iltana lavalla oli mm. Neon 2, jonka solisti JUSSI RAINIO on kirjoittanut takakannen vaikuttavan tekstin kirjaani "Lassin suuri salaisuus". Esiintyjien nimet näkyvät allaolevassa kuvassa, mutta lisäksi oli yllätysesiintyjiä: MATTI NYKÄNEN ja itse ANTTI "PIZZA" PEKKARINEN ( yksi järjestäjistä ja Fuengirola-lehden päätoimittaja), jotka selvisivät hyvin kovassa joukossa. Pekkarinen esiintyi Hurriganesien kanssa - rohkea veto. Arvostan. Milloin Suomessa tulisi kuunneltua kahden illan aikana näin paljon hyvää musiikkia? FUGEFEST oli loppuunmyyty - 2000 lippua kumpanakin iltana.

Ylhäällä Jussi Rainio ja alhaalla Pizza Pekkarinen

Ainon mainostamaa yhteisöllisyyttä täällä kyllä löytyy. Kun kävimme tavaratalossa, kohtasimme tutun kiinalais-suomalaisen pariskunnan ja saimme kahvikutsun, ja kotiin palattuamme meitä odotti lounaskutsu Benalmadena Puebloon. Kun kävelimme rantapaseolla, tutusta ravintolasta juoksi kolumbialainen tarjoilijapoika toivottamaan meidät tervetulleeksi rannikolle. Hän oli kovin kiinnostunut voinnistani - onko syöpä uusinut. Kerroin, että kaikki on hyvin. Hän liitti kätensä yhteen, nosti ne kohti taivasta, katsoi ylös, kumarsi ja kiitti moneen kertaan Jumalaa.  Kaikki tämä tuli täydestä sydämestä. Harmittava yhteisöllisyyden jarruttaja on, että seurakunnan Torrentuvan toimintaa ei ole saatu vielä täysipainoisesti vauhtiin. Entiset vetäjät ovat huonossa kunnossa, eikä uusia ole ilmoittautunut. 

Alkuperäiseen valinnan vaikeuteeen - Suomessa asun melko kaukana isästäni, joten en jatkuvasti voi käydä häntä katsomassa sielläkään. Etäisyyttä on n.200 km. Espanjasta kirjoittelen hänelle kirjeitä ja kortteja. Hän ei enää oikein kuule puhelimessa. Kesällä yritän hyvittää, mitä talven aikana olen laiminlyönyt, ja jouluna ja synttärinä talvella olen isän kanssa. Tiedän, että tämän ongelman kanssa painiskeleviä täällä on paljon. Iäkäs vanhempi tai vanhemmat Suomessa, ja jo ikääntyvät eläkeläislapset täällä "Suomen eteläisimmässä vanhainkodissa". Kaikki eivät tosin painiskele tämän asian kanssa, vaan ovat tehneet itselleen selväksi, että näin tämä elämä nyt menee. Juuri viime viikolla eräs rouva minulle sanoi, että hän ei ota itsesyytöksiä vastaavasta tilanteesta.

Minä yritän nyt kirjoittaa ulos tätä ahdistusta. Vaikka isällä on monta lasta, hän haluaisi, että kaikki olisivat lähellä. Näin tämä nyt vaan on, kun ei voi syödä ja säästää samaan aikaan. Minun on elettävä ahdistuksen kanssa, ja isän on elettävä jonkinasteisen kaipuun tai ikävän kanssa. Jouluna taas tapaamme.

PS. Paras valintani on blogini kuvaaja Rauno Lähdekorpi. Hänen kohdallaan ei aikanaan ollut valinnan vaikeutta. Pistän nyt tähän kuvan hänestä, kun lukijat ovat sitä kyselleet. Onhan hänellä suuri osuus blogeissani ja elämässäni.

Kuvan on ottanut Aino Sipilä

Kommentit (0)

Seuraa 

"Elämä on joko uskalias seikkailu tai se ei ole mistään kotoisin". (Helen Keller)  Olen Pirkko-Sipilä-Lähdekorpi ja seikkaillut maailmassa vuodesta 1949 lähtien. Tällä hetkellä seikkailen Andaluciassa ja intohimoni on neuloa eriparisukkia espanjalaisille. Marmorilattiat ovat kylmiä. Syntyperältäni olen Lammin likka ja eläkkeelle jäin Tampereen yliopiston sosiaalityön lehtorin toimesta väiteltyäni yhteiskuntatieteiden tohtoriksi kypsissä kymmenissä. Blogissani tulen tarkastelemaan Aurinkorannikon ilmiöitä, kulttuurien kohtaamisia ja sukupolvien törmäämisiä. Blogin valokuvaaja on oma armastukseni Rauno Lähdekorpi.