Saranden kalastaja

"Mistä olette kotoisin? Ai Suomesta. Haluatteko ostaa marijuanaa?" Keskustelua Lazarran kylän parkkipaikalla. Emme halunneet ostaa. Olimme vaan poikenneet katsomaan kylää, josta olin lukenut Suomessa muistaakseni Aamulehdestä pari vuotta sitten. Lehdessä kerrottiin, että 700 asukkaan kylä oli ollut rikas, kunnes sinne tehtiin 700 albanialaisen ja italilaisen poliisin voimin rynnäkkö ja se tyhjennettiin huumeista. Kylästä tuli köyhä, kun elinkeino vietiin. Uteliaisuuttani halusin nähdä kylän. Emme missään muualla nähneet sellaisia betoniaitoja kuin Lazzarrassa. Niiden takana on hyvä kasvattaa huumekasveja. Lazarran kylä on lähellä kuuluisaa Gjirokasterin kaupunkia, joka on Unescon maailmanperintökohde.

Lazzarra

Gjirogaster

Viime blogissani kerroin, että Albaniassa ei ymmärretä siistin ympäristön merkitystä - roskataan huoletta. Kuulin juuri, että koko maassa on havahduttu ympäristön hoitoon. Kaikkialla siivotaan. Koululaiset siivoavat ensin koulunsa alueet ja jatkavat mm. ranta-alueilla. Pikkuhiljaa ja pienin askelin talkoilla. Vessat olivat yleensä ihan siistejä, mutta varsin alkeelliseen vessaan jouduimme Ohrid-järven eteläpäässä olevassa ravintolassa. Siisti se kyllä oli. Huomasin, ettei minulla ollutkaan hätä. Tekoniveleni eivät taipuneet tähän suoritukseen.

Kohdallemme osui yksi saastainen hotelli. Olimme bookingin kautta varanneet sen kahdeksi yöksi. Se on Vloressa vuoren rinteessä. Kun viimein pääsimme sinne hyvin heikkokuntoista ja mutkaista tietä pitkin, portit ja ovet olivat kiinni, eikä ketään löytynyt mistään. Mieheni siellä sitten huhuili aikansa, ja jostakin puun takaa ilmestyi papparainen kysymään, mitä asiaa meillä on. Hän oli yllättynyt, kun näytimme hänelle varauslappumme. Hotelli oli suljettu sesongin jälkeen. Pappa haki vaimonsa ja tyttärensä paikalle, ja meille osoitettiin lopulta huone. Lakanat lykättiin käteen, että pistäkää siitä itse.

Parvekkeelta oli kaunis näköala merelle, mutta parvekkeella kipitti iso torakka. Aloimme katsella ympärillemme huoneessa, ja pistin insuliineja jääkaappiin, joka oli aivan törkyinen. No, onneksi insuliinit ovat tiiviissä pakkauksissa. Huomasimme, että pieniä muurahaisia juoksentelee joka puolella. Ne sitä paitsi pistivät. Nurkassa niillä oli oikein pesä. Mietimme, lähdemmekö jatkamaan matkaa. Olimme kuitenkin väsyksissä ja meidät oli rahastettu heti ulko-ovella, joten päätimme jäädä. Kävimme kuitenkin lähikaupasta ostamassa hyönteismyrkkyä.

Aamulla tutustuimme tarkemmin asuntoon. Sängyn alla oli  varmaan koko turistikauden karvat, pölyt ja liat. Pesuhuone oli samaa luokkaa, ja ainoa hammasmuki oli kamalassa kyrsässä. Olimme illalla vaan pikaisesti käyneet vessassa kengät jalassa ja käyttäneet omia hammasmukeja. Pyysin perheen tytärtä siivoamaan. Kun iltapäivällä palasimme retkiltämme, huoneessa oli imuroitu, mutta kaikki muu oli ennallaan hammasmukia myöden. Siivosimme pesuhuonetta sen verran, että pystyimme käymään siellä pikasuihkussa. Onneksi tämä oli poikkeus hotellikokemuksissamme. Hotelli ei ollut kuitenkaan halvimmasta päästä.

Täällä me nukuimme

Lähdimme jatkamaan matkaa Sarandeen. Poikkesimme baariin ajatuksella juoda hyvät pullakahvit. Kävi selväksi, että kahvibaari on kahvibaari, eikä sieltä saa pullaa tai sämpylää. Viinaa kyllä saa. Tämä toistui koko matkamme ajan. Aina toiveikkaasti kysyimme, mitä heillä on tarjota kahvin kanssa. Kaksi viikkoa kahvia ilman pullaa. Sinänsä hyvä vaihtoehto diabeetikolle mutta tylsää. Jäätelö oli myös harvinaista herkkua.

Minä en ole mikään raunioiden ihailija, mutta pitihän sitä käydä Butrintin muinaisen kaupungin raunioilla, mistä löytyy 14 erilaista raunioitunutta kohdetta mm. teatteri, iso basilika, roomalainen kylpylä ja venetsialainen torni ja linna. Mieluummin tutustun aikaan tässä ja nyt ja ihmisten elämään kuin kiviin. Butrint on kuitenkin kuuluisin ja eniten vierailijoita keräävä kulttuurikohde koko maassa. Se on myös Unescon maailmanperintökohde. Se on saanut alkunsa jo kauan ennen Kristusta. Sitä ympäröi lähes 9500 hehtaarin luonnonpuisto, missä on 800 kasvilajia, 246 lintulajia, 105 kalalajia ja 39 nisäkäslajia, joista osa on uhanalaisia.

Butrintin raunioita ja luontoa

Kun ajoimme Butrintiin, pysähdyimme tien varteen katsomaan, mitä elämää oliivipuissa oli. Tajusimme vähän aikaa tuijoteltuamme, että kylän naisethan ne siellä oliiveja poimivat. Yleensä oliivit poimitaan kepeillä hakaten maahan levitettyihin verkkoihin. Nämä rouvat olivat kiivenneet puihin ja katkoivat oksia. Välillä piti vastata puhelimeen yläilmoissa.

Rouva oliivipuussa

Lähdimme Butrintista pienellä lautalla merenlahden yli. Lautalla tai maissa ei ollut minkäänlaisia turvatoimia. Kaikki mahdollisuudet oli ajaa tai joutua mereen. Ajelimme Kreikan rajan tuntumassa pienissä, köyhissä, karuissa kylissä, missä elämä oli rauhallista puurtamista. EU-kansalaisen näkökulmasta elämä näytti surkean puolensa.

Paikallinen autolautta

Maalaiskauppa

Varsinainen huippukokemus meillä oli hotelli Colombossa Elbasanin kaupungissa. Tutustuimme ensin kaupunkiin ja katselimme, kun useita hienoja hääautokulkueita ajoi kaupungin läpi. Olimme ilmeisesti hieman liian aikaisin majoittumassa hotellissa, kun meille ilmoitettiin, ettei meille ole vielä huonetta. Meidät ohjattiin salin puolelle. Siellä oli hääjuhla ja piiritanssi meneillään. Meille tarjottiin ruokaa ja juomaa ja meitä haettiin tanssimaan. Juomaa otimme, mutta syömään emme ruvenneet emmekä tanssimaan. Mehän olimme ihan ulkopuolisia ja vaatimattomissa matkavaatteissa. Vieraat olivat pukeutuneet kauniisti. He olivat kovin kiinnostuneita ja kohteliaita; mistä olemme ja minkälaisella matkalla. Orkesteri soitti paikallista musiikkia, solistit vaihtuivat, ja hääpari näytti onnelliselta.

Nämä häät eivät varmasti järjestyneet 250 euron keskipalkalla. Ihmettelimme, miten sellaisella palkalla voi yleensä tulla toimeen, kun bensa maksaa melkein saman kuin Suomessa. Vaikka mersu olisi Italiasta varastettu (näin meille siellä kerrottiin), niin ajaminen ei ole ilmaista. Olivatkohan kyseessä mafiaperheen häät?

Aamulla oli ongelmia saada hotelli maksettua ja päästä palauttamaan auto lentokentälle. Hotellin henkilökunta oli ilmeisesti juhlinut ja tehnyt töitä niin perusteellisesti, ettei kukaan ollut herännyt ajoissa. Hotellin ulko-ovet olivat auki, mutta ketään ei ollut paikalla. Odottelimme melkein tunnin, ja sitten soitin johonkin hotellin numeroon ja kerroin, että meillä olisi vähän kiire. Uninen miesääni vastasi ja lupasi olla paikalla viiden minuutin päästä. Väsyneen näköinen tarjoilija laahusti paikalle ja lähti samantien ostamaan jostakin kanamunia valmistaakseen meille aamiaisen. Ehdimme Tiranan kentälle puoleen päivään mennessä.

Kun edellisenä päivänä lähestyimme Elbasanin kaupunkia, ihmettelimme vesiruiskuja tien varressa. Niitä oli kymmeniä ja ne ruiskuttivat vettä pystysuoraan ilmaan. Meille selvisi, että ne olivat auton pesupaikkoja. Vesiruisku oli ilmoitus/mainos, että täällä voit pesettää autosi. Pesu on käsityötä, ja tärkein apuväline on vesiletku. Tiet olivat täällä hyväkuntoisia. Tuntui oikeastaan tylsältä tulla yhtäkkiä mielenkiintoiselta vuoristotieseikkailulta leveälle, tasaiselle päätielle.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava kokemus tämä Albanian matka kaikkinensa. Mitään en antaisi pois. Albaniasta on kovaa vauhtia tulossa turistirysä, joten oli ihan hyvä käydä siellä tässä vaiheessa. Kun suorat lennot Albaniaan lisääntyvät, ihmiset löytävät tämän ainutlaatuisen matkakohteen. Näimme aitoa elämää ja aitoja ihmisiä ja uskomattomia maisemia. Pohjois-Albania alppeineen jäi kokematta, mutta palaamme vielä. Asuntoa emme kuitenkaan Albaniasta havittele, vaikka ne halpoja ovatkin. Olemme jo liian vanhoja ja huonokuntoisia muuttamisen byrokratiaan. Aurinkorannikko on ihan hyvä talvipaikka.

Nyt jomoilemaan. Löysin juuri tämän uuden termin netistä. Se tulee sanoista "joy of missing out" ja tarkoittaa, ettei ole pakko tehdä mitään, ja missään ei ole yhtä mahtavaa kuin kotisohvalla. Voi nauttia siitä, että "missaa" kaikki houkutukset ja mahdollisuudet ympärillään. Aurinkorannikolla on valtavasti houkutuksia, mutta minä vain jomoilen, kunnes lähdemme uudelleen Albaniaan.

Oikein tunnelmallista jouluaikaa kaikille lukijoille Korcen kauniin kirkon myötä.