Heräsimme aurinkoiseen, lämpimään jouluaattoon Torremolinosissa. Iltapäivällä osallistuimme San Miquelin kirkon suomalaiseen joulujumalanpalvelukseen. Kirkko oli aivan täynnä kuten joka joulu. Kirkon pihassa tavattiin tuttavia, ja kirkossa sisällä tunnelma oli iloinen ja lämmin. Vieressäni istui perhe, jossa neljä pientä, suloista lasta vuorottelivat isän ja äidin sylissä. Oli aivan ihana seurata nuoren perheen kirkkokokemusta. Lapsetkin seurasivat tapahtumia intensiivisesti eivätkä mitenkään häirinneet tilaisuutta. Kiitos vanhemmat, kun otitte lapset mukaan kirkkoon.

 

Johtava pappi Timo Sainio yhdisti 

saarnassaan sujuvasti Jeesuksen syntymän olosuhteet SOTE-projektiin ja "pikkupappi" ( n.190 cm) Juha Sarkkinen lauloi upeasti yksin. Yhdessä lauletut vanhat tutut joululaulut saivat mielet herkistymään. Vierustoveri tuntui ihmeen läheiseltä täällä vieraassa maassa.

Suomessa ei koskaan olisi tullut mieleeni mennä viettämään jumalanpalveluksen jälkeen jouluaattoiltaa baariin. Espanjassa tuli mieleen. Mikä saa suomimummut  ja -papat jouluaattona kapakkaan? Se ei ole ruoka eikä juoma eikä joulupukkikaan vaan ilmiö nimeltä RIO BRAVO.

Söimme Nuriasol-ravintolassa erinomaisen suomalaisen jouluaterian noutopöydästä ja sen jälkeen siirryimme baarin puolelle kuuntelemaan Rioa, juuri 17 vuotta täyttänyttä mahtavaa laulajaa. Me fanittajamummut menemme vaikka takapuoli edellä puuhun kuullaksemme Rion laulamana Pavarottin levyttämän Caruson tai Frank Sinatran Granadan. Siinä raavaankin miehen silmät kostuvat, kun Rio vetäisee O Sole Mion.

Rio on aina iloinen ja juttelee kuulijoidensa kanssa. Hän osaa ottaa yleisönsä - niin aikuiset kuin lapsetkin. Hän puhuu viittä kieltä ja huomioi aina kaikenmaalaiset kuulijat erikseen. Jos yleisössä on hollantilaisia, hän laulaa yllättäen hollanniksi tai saksalaisille saksaksi. Hänen pääasiallinen esiintymiskielensä on englanti. Rio hakee meitä mummuja tanssimaan, mutta siinä ei heikkokuntoinen pärjääkään, kun Rio vie rokkaamaan. Tottahan toki  hänellä on kaikenikäisiä faneja ja hän on teinityttöjen suuri unelma, mutta minusta on niin hauskaa seurata senioreiden innostusta ja innostua itsekin.

Rio on meidän ikääntyvien ihmisten terapeutti. Hänestä saa virtaa. Juuri eräs rouva rannikolla kertoi, kuinka hän pääsi Rion avulla yli koiransa kuolemasta. Kun itse olen allapäin ja pahoilla mielin, sanon miehelleni, että eiköhän olisi taas aika lähteä tapaamaan Rioa. Sen lisäksi, että Rio osaa laulaa mahtavasti, hän tanssii erinomaisesti. Koreografiat ovat taitavia ja vauhdikkaita, ja juontaminen käy luontevasti englanniksi.

Minulle ei tullut mitenkään huono omatunto tai huono olo, vaikka olin sekä kirkossa että kapakassa jouluaattona. Tuli hyvä olo. Nämä asiat eivät ole mitenkään ristiriidassa keskenään ainakaan Espanjassa. Täällä joulu on paljon riemukkaampi juhla kuin Suomessa. Sekä pappi että Rio ovat ihmisen asialla. Pappi on tietysti myös Jumalan asialla, mutta ei Riokaan mikään hengellisyyden vastavoima ole.

Toivotan Juha-papin ja Rion kanssa Teille hyvät blogin lukijat  OIKEIN ANTOISAA VUOTTA 2016.


Kommentit (1)

Vierailija

Hieno juttu! Hyvää Uutta Vuotta teille! Tänävuonna minäkin jään eläkeelle,pitääpä tilata ET lehti t.Sirpa

Seuraa 

"Elämä on joko uskalias seikkailu tai se ei ole mistään kotoisin". (Helen Keller)  Olen Pirkko-Sipilä-Lähdekorpi ja seikkaillut maailmassa vuodesta 1949 lähtien. Tällä hetkellä seikkailen Andaluciassa ja intohimoni on neuloa eriparisukkia espanjalaisille. Marmorilattiat ovat kylmiä. Syntyperältäni olen Lammin likka ja eläkkeelle jäin Tampereen yliopiston sosiaalityön lehtorin toimesta väiteltyäni yhteiskuntatieteiden tohtoriksi kypsissä kymmenissä. Blogissani tulen tarkastelemaan Aurinkorannikon ilmiöitä, kulttuurien kohtaamisia ja sukupolvien törmäämisiä. Blogin valokuvaaja on oma armastukseni Rauno Lähdekorpi.