Jo kauan minulla oli ollut haaveena päästä käymään New Yorkissa ja nyt se haave sitten viimenkin toteutui. Meikäläinen ei enää lähde millekään omatoimi matkalle vaan matka pitää olla opastettu ja ohjelmoitu. Ei jaksa etsiä itse nähtävyyksiä ja pohtia niihin pääsyä vaan sitä haluaa, että joku on kaiken suunitellut ja tehnyt valmiin paketin.

Lento oli suora ja hyvä niin, ihan tarpeeksi siinäkin saa haahuilla lentoasemalla ja odotella. Itse lentomatka oli tietenkin puuduttava, meikäläisen selkä tahtoo sanoa sopimuksensa irti aina ennenpitkää, mutta selvittiin sentään.

Asuimme ihan kaupungin sydämessä ja se on suurkaupungissa hyvä asia, pystyy kävellen kulkemaan ja aistimaan kaupungin tunnelmaa. Kieroajelut bussilla kuuluivat asiaan, siinä käytiin läpi eri kaupungin osat ja kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Nousu hissillä EmpireStateBuildingin 86 kerrokseen avasi eteemme kaupungin upeine pilven piirtäjineen. Siinä sai vain ihmetellä, miten nämä pilvenpiirtäjät yleensä pysyvät pystyssä ja kuinka niitä pystytään rakentamaan. Näkymä oli todella upea.

Elämys oli myös käydä kuulussa Metropolitanissa oopperassa, missä esityksenä meni Figaron häät. Ooppera ei sinänsä ole kaikkein mielenkiintoisimpia, mutta elämys oli katsella ihmisiä ja heidän ihastuttavia iltapukujaan, millaisia ei täällä kotona oopperassa nähdä. Kävimme myös Harlemin kaupunginosassa Gospel jumalan palveluksessa ja meno siellä poikkesi kyllä melkoisesti meidän seurakuntamme kirkonmenoista.. Kirkko oli tupaten täynnä, orkesteri soitti täysillä ja kuorolaisetaan eivät ääntään säästelleet Seurakunta lauloi mukana, heilutti käsiään ja taputti ja huusi hallelujaa. Kaikessa näkyi suuri ilo ja pyhän hengen läsnäolo. Jotain tälläistä saisi olla mukana täällä kotonakin.

Saimme tutustua myös YK:hon ja sen toimintaan. Opas vain oli hiukan nuiva, hän opasti englanniksi, eikä suvainnut sitä, että juttua olisi saanut kääntää suomenkielelle. Tietysti piti käydä myös vapauden patsasta katsomassa sekä Ellisin saarella, mihin siirtolaiset aikoinaan ensimmäisinä saapuivat päästessään odotettuun uuteen maahan.

Tutustuimme myös valtavaan nykytaiteen museoon, missä oli mm. Picassoa ja Salvados Salia. Ihmisiä oli valtavasti ja museoissa kulkeminen ottaa meikäläistä niin jalkoihin, että paluu hotelliin oli tuskan takana.

Jalkojen päälle otti myös shoppaileminen, mikä on kuitenkin välttämättömyys, kun kerran kauaksi on lähdetty. Tavaraa riittää kyllä suuressa kaupungissa, mutta onneksi tässä iässä ei tarvitse mitään niin kuin nuorena.

 Mielenkiintoinen oli reissu, mutta mukava oli palata kotiinkin. Takaraivoon jäi ajatus, että mukava olisi joskus vielä mennä uudelleenkin. Ehkä joskus joulumatkalle, nyt oli kiva siitä, että oli kevät ja monet kasvit jo kukkivat ja ruoho puisossa vihersi.