Jäähyväiset metsälle

Olen koko elämäni ajan rakastanut metsiä. Jo pikkutyttönä vaeltelin yksin metsissä, missä minulla oli salaisia piilopaikkoja ja niillä omat nimet. Nyt, kun olemme molemmat eläkkeellä olemme vaeltaneet lähimetsissä ristiin rastiin, ihmetelleet sen kiviä ja kantoja, puroja ja pehmeän upottavia sammalmättäitä. Tunnen niin hyvin lähimetsät, vaikken niitä omistakkaan. Polkuja kulkee ristiin rastiin ja niillä on paljon kulkijoita, sekä ihmisiä, että eläimiä. Nyt myöhäissyksystä on sitten ilmestyneet suppilovahverotkin ja monta herkullista sieniateriaa on ruokapöytäämme ilmestynyt.

Jo muutama viikko sitten metsään ilmestyivät hälytys merkit, punaisia nauhoja puiden oksilla ja niissä metsäyhtiön nimi. Tänään lähdimme sitten taas muovipussiemme kanssa metsälle ja siellä paljastui hävityksen kauhistus. Koko kaunis metsä puitu monitoimikoneella paljaaksi, ei niin puun puuta. Iso kone pui lisää, sutjakkaasti se otti puun ja katkaisi, pätki osiksi ja poisti oksat. Kaksi kaurista riensi kauhuissaan eteenpäin, niillä ei ollut enää metsän suojaa. Ei ollut polkuja, mutavelliä joka puolella. Ja lisää mutaa tuli, kun perässä ajoi ajokone, joka keräsi puut kyytiin ja vei tien viereen.

Ei ole ensi keväänä käellä kukuntapuuta, ei taida olla korpillakaan, joka aina leijaili metsän päällä ja rätkätti meille. Nyt siitä ei näkynyt vilaustakaan. Kyllä sen ymmärrän, että puut ovat metsän kulta ja metsää pitää uudistaa, mutta kyllä tämä avohakkuu on ankea näky. Ei ole tässä metsää enää minun elinaikanani, enempää kuin sieniäkään. On vain valtavat ajourat siinä, missä ennen kulki polku sammalmättäillä leikkien.

Huoli on myös toisesta metsäkappaleesta, missä tapaamme liikuskella. Tila on myynnissä ja metsä on lähes sata vuotta vanhaa, joten aika varmaa on, että uusi omistaja pistää sen matalaksi. Niin menee nämä ihanat ulkoilu alueet, saa alkaa talsia vain kävelytietä edes takaisin. Saan oikeasti tehdä työtä, että tämä suru ja masentunut olo kohentuu.

Enhän tietenkään vain metsissä kulje, vaikka niitä rakastankin. Tällä viikolla olen lähdössä Berliiniin katsomaan sikäläisiä joulumarkkinoita. On mielenkiintoista tutustua erilaisiin kaupunkeihin ja niiden kulttuuriin. Katsella ihmisiä ja kaupungin kuhinaa. Mutta sitten pitää päästä taas luonnon helmaan.