Lumi peittää viimeinkin maan ja aurinko antaa vain valjua valoaan tänne pohjolaan. Mutte lumen alla lepää kasvusto odottaen lupaa heräämiseen ja uuteen kukoistukseen.

Meillä on iso puutarha, ei tosin kokonaan hoidettu vaan osa on luonnon tilassa, mutta silti siinä riittää hoidettavaa. Joka syksynä olen korvia myöten täynnä kastelemista ja loputonta taistelua rikkaruoja vastaan. Aina syksyllä rikkaruohot ovat voittaneet, varsinkin vihoviimeinen elämän lanka, jota et saa häädettyä sitten millään konstilla. Silloin aina haaveilen miten helppoa olisikaan asua kerros talossa, mutta kun kevät sitten koittaa, on koko juttu jo unohtunut.

Muutos on kuitenkin jatkuvaa, koko alkukesä on yleensä ollut kasvien muuttoa paikasta toiseen. Kauniit pihakoivumme osoittautuivat katon ja vesirännien tukkijaksi ja niille tuli lähtö. Samoin kävi kauniille tuomelle, eräänä päivänä se oli täynnä tuomenkehrääjäkoin toukkia jotka kiipesivät pitkin seiniä ja ovia. Silloin olivat nopeat toimet tarpeen. Pihaan istutettu poppeli oli oikea kiusanhenki. Sen juuriversoja oli piha täynnä, tahmeaa mettä tippui alas koko kevät ja syksyllä lehdet tippuivat vasta lumen päälle sotkien koko pihan.

Kukkia on tullut vuosien myötä aina lisää, mutta nyt haluaisinkin havuja enemmän. On niitä jo ennestäänkin, mutta lisä ei olisi pahitteeksi. On niin mukavaa, kun talvellakin on ympärillä vihreyttä. Tosin luulen, että istutukset alkavat kohdallani olla ohi, selkä alkaa antaa sopimattomia viestejä. Enää ei innosta kylvää siemeniä ja alkaa mitään koulutus sessioita taimien kanssa. Pitää vain ostaa jos haluaa jotain istuttaa.

Suurin huoleni onkin nyt, miten kasvit ovat selvinneet lumettomasta alkutalvesta. Taitaa ensi keväänä olla turha odottaa mangolian kukkia, sillähän ovat nuput jo valmiina ja pakkanen on kyllä purrut kipeästi niitä.

Itseäni pitää jarruttaa liiasta puutarha lehtien lukemisestä, ettei tulisi taas liikaa ideoita. Nyt ei enää mitään liian suutitöistä, pitää vain nauttia siitä, mitä on jo tehty. Joka kevät se kasvun ihme on kuitenkin aina yhtä suurenmoista.