Meillä on viimeaikoina asustanut vaivaista väkeä. On kuulunut rutinaa ja valitusta ja kaikenlaista tuskastumista yleensäkin.

Isännällä on käsi kipeä, minulla jalka ja kissalla myös ainakin jalka, voi olla muutakin vaivaa, hän kun ei osaa oikein vaivojansa pukea sanoiksi. Kyllähän me ihmiset tietenkin pärjäämme, osaamme varsin hyvin kuvailla mistä kulloinkin kivistaa ja osaamme myös tien pilleripurkille, mutta tämä karvainen kaveri onkin sitten eri juttu.

Jo kesällä kävi selväksi, että kissallamme on paha nivelrikko selässä ja tassuissa. Se selvisi, kun hän oli ollut vähän liian läheisessä kontaktissa paikalla vierailleen kulkukissan kanssa. Silloin kuvattiin paikat ja saatiin asiaan selvyys. Sinänsä asia ei ole ihme, sillä herralla on ikää huhtikuussa 19 vuotta. Muuten kissamme on erinomaisessa kunnossa, kaikki arvot kohdallaan ja elämänilo tallella, liikkuminen vain on käynyt hitaaksi. Tätä palvelusväkeänsä hän pyörittää yhä just niinkuin haluaa.

Nyt kuitenkin tuli pysäys. Liekö hyppy pöydälle oli mennyt vähän pitkäksi, kun kynttilän jalka oli pudonnut pöydän alle. Yhtenä päivänä ei kissa suostunut liikkumaan, ei syömään tai juomaan ei sitten mitään. Seuraavana päivänä hän vain vähän valitti ja oli jo ihan veltto. Ei siinä muu auttanut kuin tilaamaan aikaa eläin lääkäriin. Sydäntä kylmäsi, joko on aika erota pikku ystävästään, joka on niin kovin rakas. Pikku terapeutti, joka on vieressä, jos kotiväki on sairaana, aina ottamassa iloisesti vastaan kotiin tulijaa ja antamassa nuolaisua, kehräämässä korvan juuressa, kun on nukkumaan menon aika. Miten kipeää tekee ajatuskin erosta, kun on jo niin pitkä matka yhdessä tehty.

Matka sujui hyvin sylissä, ei jaksanut potilas edes vastalausetta esittää niin oli paha olo. Eikä edes vastaanotto tilan hajut jaksaneet kiinnostaa. Kiltisti oli potilas lääkärinkin käsittelyssä ja sai kiitosta, kun oli niin hyvä käytös. Lääkäri sanoi, että yritetään nyt vielä auttaa, laitettiin tippa, kun potilas oli ihan kuivanut. Sitten tuli kipulääkkeitä pistoksina ja lopuksi päätettiin kokeilla laser hoitoa, jota annettiin toinenkin kerta samalla viikolla. Niimpä herra on taas virkeä, ruoka maittaa ja meteliä piisaa, vain toinen takatassu hiukan laahaa, vaikka ei se näytä paljon menoa haittaavan.

Tiedän kuitenkin, että ero on väistämättä ennenpitkää edessä, sillä kovasti ei enää voi kissaani hoitaa. Voiko siihen mitenkään valmistautua, rakkaasta luopuminen on kipeä asia. Ja vaikka kysymyksessä ei ole ihminen ei se muuta surua muuksi. Nyt kuitenkin elämme päivän kerrallaan ja nautimme yhdessä olemisesta. Minulla pitää sitten olla voimaa olla pitkittämättä elämää sillon, kun aika tulee.

Kommentit (1)

ANKI

Tää on kova juttu kun pitää luopua.Itse jouduin luopumaan kisustani sairauden vuoksi lokakuussa.Oli minun kolmas kisuni jonka vein piikille.Hirveä ikävä syyllisyys ja paha olo iski voimalla.Tunteet niin pinnassa.Järki kadoksissa.Itkua ikävää riitti.Lopulta se järkikin löytyi ja ajattelin et eihän ollut muuta mahdollisuutta kun lopettaa rakkaan kärsimys.Nyt voi kuvia katsoa vähemmällä porulla.Kotona uusi kisu ja kisulla sama nimi kun edellisellä.Nimen valinta oli helppo kun pelastin löytökisun ja hän ei ole oikeaa nimeään pyynnöistä huolimatta kertonu.Eli elämä jatkuu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 pöllöUB

tv ex< Olen Vihtiälän Seija Kangasalta ja ammatiltani olen ollut lastenohjaaja. Ehkä ammatistanikin johtuen olen onnistunut säilyttämään lapsenomaisen kiinnostukseen kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Asun mieheni ja iäkkään kissani kanssa omakotitalossa. Lapsia meillä ei ole, mutta aikoinaan ryhdyin varamummoksi erääseen perheeseen ja näin olemme saaneet nauttia myös näistä" lapsenlapsista". Minulla on paljon harrastuksia, osallistun erilaisiin vapaehtoistöihin, laulan kuorossa ja käyn konserteissa, kuulen teatterin ystäviin ja käyn teatterissa, ompelen ja teen muitakin käsitöitä. Puutarhanhoito kuuluu kesään ja lenkkeily ympäri vuoden. Rakastan myös matkustamista. Blogissani haluan tarkastella ikääntyvän ihmisen iloja ja suruja ja pähkäillä tätä elämän monimuotuisuutta. Haluaisin tuoda asioista esille positiivisia puolia sillä tyytymättömyyttä ja valitusta on tässä maailmassa kyllä riittämiin. Elämäni punaisena lankana kulkee usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Näillä eväillä haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleeksi juttujeni lukijoiksi. Tehdään yhdessä elämän matkaa.