Kirjoitukset avainsanalla ihmiset

Vihaiset suomalaiset

15.3.2016 klo 21:32

Olen viimeaikoina seurannut ihmeissäni sitä, miten kumman vihaisiksi ja itsekkäiksi ihmiset ovat muuttuneet. Esim sosiaalisessa mediassa on kohteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan kadonnut tyystin. Vaikka olisi kysymys vaikka vain jostain käsityö kanavasta niin viestit ovat tylyjä ja ynseitä. Liikenteessä kaahataan ja ajetaan kuinka sattuu ja keskisormi vilahtaa äkkiä vaikka kyydissä olisi pieniä lapsiakin, jotka silmä tarkkana seuraavat aikuisen tekemisiä.

Pakolaiskysymyksestä ei uskalla keskustelua avata ollenkaan, niin kuumana käyvät tunteet heti. Jos vähänkin uskallat sanoa, että ihmisiähän tässä ollaan riippumatta siitä, missä on syntynyt olet heti suvakki ja kukkahattu täti. Eräässä keskustelussa suureen ääneen selitettiin, miten maahanmuuttajat ovat raiskaajia ja ahdistelijoita, yritin sanoa, että paikkakunnallani on pakolaisten vastaanotto keskus, eikä tiettävästi ketään ole raiskattu sain paljon puhuvia mulkaisuja ,,osakseni. Monenlaisia tyhjiä juoruja on kylläkin liikkunut ja aina maahan muuttajien vahingoksi. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että pohjimmiltaan olemme samanlaisia ihmisiä kaikki, eikä kukaan kai miellellään kotoaan lähde, emme vain voi mitään sille, minkälaisiin olosuhteisiin synnymme. Jopa itseään uskovaisiksi sanovat ihmiset hyökkäävät pakolaisia ja toisin uskovia vastaan.

Samoin on laita työmarkkina neuvottelevien kanssa, vaikka elämme vaikeaa aikaa ja kaikkia tarvittaisiin yhteisiin talkoisiin. Kyllä leikata saa, kunhan itseltä ei vaan oteta mitään. Kaikki ovat yht äkkiä niin kamalan köyhiä ja kipeitä, vaikka ostoskeskuksessa kärryt pursuvat tavaraa enemmän kuin koskaan. Ne jotka ovat todella köyhiä taitavat olla enimmäkseen hiljaa. Jonkun tutkimuksen mukaan hyväntekeväisyyteenkin antavat eniten ne, joilla on pienimmät tulot.

Politikot ovat oma lukunsa tässä mesomisessa, sen sijaan, että lyötäisiin viisaat päät yhteen ja mietittäisiin yhdessä, mitä pitää korjata ja kohentaa, niin haukutaan ja mustamaalataan toisiaan. Ei sillä konstilla koskaan valmista tule, että sanotaan kyllä tiedettävän, kuinka asioiden pitäisi olla, mutta ei anneta ainuttakaan vinkkiä siitä, miten päämäärään päästään. Kuinka paljon on tyhjää puhetta, millä ei ole mitään katetta, siitäkö kansanedustajille todella palkka maksetaan.

Onneksi Luojan ihana aurinko paistaa meille kaikille eikä maksa mitään. Ja kesä saapuu, vaikka minkälainen meuhke pauhaisi. Nostetaan nokka kohti tuulta ja aurinkoa ja ollaan kiitollisia siitä hyvästä, mitä meillä itsekullakin on. Ja sanotaan rakkaillemme, että he ovat parasta, mitä meillä on. Rakastetään myös sitä tuntematonta lähimmäistä, tässä maailmasa ei ole koskaan liikaa rakkautta.

ihmiset

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämän sirut

Kolari

klo 17:05 | 18.2.2016

Tänään olin käymässä terveyskeskuksessa verikokeissa ja kun lähdin kotiin, niin parkkipaikalla peruutin autoon, joka juuri ilmaantui jostain taakseni. Olin ollut syömättä ja juomatta ja sekö lie herpaannuttanut huomio kykyni, kun koskaan yli 40-vuotisen ajokortti historian ei ole tälläistä tapahtunut.

Ihminen on kummallinen, kun tulee jokin vahinko, joka maksaa, niin heti alkaa vimmatusti harmittamaan, vaikka oikeasti pitäisi olla kiitollinen siitä, ettei pahemmin käynyt. Olin kiukkuinen sille toisellekin, joka oli oikeasti ikääntynyt nainen, että eikös sitä hänkin olisi voinut vähän katsoa, ettei vaan olisi lykännyt autoaan siihen. Itse olen ollut monta kertaa jäädä peruutavan auton tielle, mutta aina olen onnistunut viime hetkellä vetämään takaisin. Soitin kotiin ja mies oli sitä mieltä, että pitää poliisi kutsua paikalle. Tulihan ne, mutta minun se vaan syy oli ja sillä selvä.

Mietin sitä, että miksi on niin vaikea antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä se, että kaikille sattuu erehdyksiä. Sitä vaan haluaisi olla erehtymätön ja välttää kaikki virheet. Muistan, että lapsena kun tuli jokin vahinko, niin siitä pidettiin iso meteli ja oltiin vihaisia, kun et tätäkään asiaa osannut oikein tehdä. Sieltä se peikko jäi olkapäälle vaanimaan, että missähän asiassa taas menee pieleen. Nyt olisi kyllä aika heittää mokomalle jäähyväiset ja hyväksyä vain oma vajavuutensa. Tuleehan sitä tehtyä paljon sellaisiakin virheitä, jotka eivät maksa mitään, mutta voivat jättää haavoja toisen ihmisen sieluun. Sellaiset virheet voivat ollakin sitten oikeasti vaarallisia, koska niitä on niin vaikea paikata.

ihmiset

Kommentit (1)

Käyttäjä2473_0

Liittynyt7.10.2015

1/1 |

klo 23:14 | 18.2.2016

Ihanasti kirjoitettu!

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Elämän sirut

Paaston aika

klo 19:19 | 15.2.2016

Elämme vuoden kierrossa paaston aikaa, mikä alkoi laskiaisesta. Yleensä miellämme paaston enemmän katolilaisten touhuksi, mutta viime vuosina on luterilaisessakin kirkossa alettu enenemässä määrin puhua paastosta. Olen ymmärtänyt, että katoliset keskittyvät paastossa enemmän ruokaan, mutta luterilaisessa kirkossa kehotetaan paastoamaan esim luopumalla erilaisista asioista. Katsotaan vähemmän televiota, vähennetään somessa olemista ja puhutaan puhelimessa vain aivan tarkeimmät asiat. Säästynyt aika käytettäisiin läheisten kanssa olemiseen ja syventymiseen perus asioiden äärelle.

Nyt on puhuttu myös ekopaastosta, mietittäisiin omia kulutustottumuksia ekologisempaan suuntaan. Ei tämmöinenkään paasto ihan helppoa ole, helposti sitä kaupassa vain ostaa vanhaan malliin sen kummemmin miettimättä tuotteiden alkuperää. Oman sukupolveni ihmiset ovat tottuneet kunnioittamaan ruokaa, ostetaan vain sen verran mitä arvellaan kuluvan, mutta nykyään ruuan kunnioittaminen ei ole niin itsestään selvää. Roskiksissa näkyy jopa aloittamattomia täytekakkuja, muusta ruuasta puhumattakaan. Oma lukunsa on sitten se ruuan määrä. mitä kauppakeskuksissa menee roskiin. Ei meinaa mahtua kaaliin miten tätä hukkaruokaa ei voi käyttää heidän hyväkseen, jotka elävät puutteessa. Missään ei saa enää käyttää maalais järkeä vaan joka asia riippuu säännöistä ja määräyksistä.

Kuluttaminen on tehty helpoksi, mainostoimistöt laativat ovelia mainoksia, jotka saavat meidät vakuuttuneiksi siitä, että juuri tuota ja tuotahan me olemmekin olleet vailla. Kaapissani on tälläkin hetkellä tavaroita, joita joskus olen luullut ehdottomasti tarvitsevani, mutta nyt olen unohtanut jo senkin, miten niitä käytetään. Joka päivä postilaatikko pursuaa mainoksia vähän joka elämän alueelta. Puhutaan siitä, miten ostovoimaa pitää nostaa, jotta saadaan kansantalous nousuun. Nytkin Tampereelle rakennetaan uutta kauppakeskusta, johon suunitelmien mukaan pitäisi saada päivittäin 22.000 asiakasta. Eikä se riitä, että siellä katsellaan vaan ostaa pitää ja tavara saatava vaihtoon.

Kyllä tässä tavara paljoudessa saa todella olla tarkkana, että pystyy olemaan ostamatta mitään. Ihminen on siitä ihmeellinen, että hänellä on tarve saada aina uutta ja uutta. Kuitenkin tavaran suuri määrä alkaa jossain vaiheessa ahdistaa ja luopuminen ikäänkuin puhdistaa sisäisesti. Nyt on todella korkea aika aloittaa tavara paasto, luopua jostain vanhasta ja olla ostamatta mitään. Puhdistautua niinkuin paastossa kuuluu. Ja samalla miettiä sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Antaa jotain hänelle, jolla on puutetta, antaa aikaa hänelle, joka on yksin ja kääntyä hänen puoleensa, joka on elämän antaja. Kiittää siitä, mitä itse on saanut.

Elämän sirut

Hyvää joulua

klo 20:27 | 22.12.2015

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan- ja niin se näyttää joutuneen tänne meidänkin punaiseen tupaamme. Siivoukset on suurimmaksi osaksi tehty, samoin jouluruuat, joulukuusi on melkein koristeltu ja joulumuistamisetkin, yhtä lukuunottamatta muistettu. Kyllä se on kumma, että vaikka kuinka päättää, että minä en hössötä, niin yllätys yllätys, jonkinlaista hössötystä sitä aina vaan tuppaa kertyä. On niin monenmoista asiaa, mikä ikäänkuin kuuluu jouluun ja sitten puskee jostain se kiire. Ja kiire on se, mikä mielellään pilaa joulumielen.

Olen katsellut lehdistä, missä näin joulun alla kerrotaan ja kuvataan ihmisiä ja heidän joulun viettoaan. On ihastuttavia koteja, joissa kaikki koristeet ovat paikallaan ja viimeisen päälle sävy sävyyn. Pöytä on katettu perintö astioin ja väkerretty jos jonkinlaista pöytäkoristetta. Ruuat ovat perinteisiä ja ihania eksoottisia uutuuksia joukossa. Lapset ovat kuin taivaan enkeleitä ja koko suku on tulossa joulun viettoon, pöytään mahtuu vähintäin kymmenen ihmistä. Asukkaat kertovat, miten he heljentyvät joulun viettoon ja nauttivat kiireettömyydestä.

On kyllä kuin kiiltokuvaa, nämä kauniit asetelmat. Mutta kuka se raataa niska limassa, että saa keiken siivottua ja valmistettua kaikki ihanat ruuat ja leivonnaiset tälle isolle porukalle. Lapset tappelevat kaiken aikaa ja ihanat asetelmat kärsivät pienten käsien uteliaassa kokeilussa. Kaikki puhuvat yhtä aikaa ja pyörivät toistensa jaloissa. Kaikilla on omat odotuksensa siitä, minkälainen joulun pitäisi olla ja viime kädessä kaiken onnistumisesta vastaa se perheen äiti. Ja aina on joku, joka vetää jostain mitättömästä syystä herneet nenäänsä ja yrittää pilata muidenkin joulurauhaa.

Kyllä siinä taitaa usein joulun päähenkilö jäädä vallan sivuosaan. Luin jostain, että osa suomalaisista ei edes tiedä, mikä joulun tarkoitus alunperin on ollut. Näin meillä kristityssä Suomessa. On siinä maahanmuuttaja väestöllä ihmettelemistä.

Itse olan huomannut, että parhaiten joulusta nauttii, kun ei luo liian suuria odotuksia. Ei ota stressiä siivouksesta, on niin pimeä vuodenaika, ettei pölykään näy. Ostaa valmista, jos ei ehdi itse rauhassa tehdä, myyjäisiä on pilvin pimein, niistä löytyy kaikkea itse tehtyä. Nauttii kauniista joululauluista, ihailee kynttilän liekkiä ja tänä jouluna myös täysikuun valoa. Menee joulukiekkoon ja rauhoittuu aidolla joulunsanomalla. Seurustelee suvun kanssa sen verran kuin jaksaa, ei jouluna tarvitse tavata kaikkia, onhan vuodessa muitakin päiviä kuin joulu Kuuntelee omaa sisintään ja kysyy, mitä itse oikeasti tahtoisi tänä jouluna.

Tahdon toivottaa kaikille juttujeni lukijoille oikein hyvää ja itsensä näköistä joulua sekä siunattua juhlaa. Olkoon joulun päivänsankari teidän kanssanne.

Seuraa

Tilaa RSS

pöllöUBtv ex< Olen Vihtiälän Seija Kangasalta ja ammatiltani olen ollut lastenohjaaja. Ehkä ammatistanikin johtuen olen onnistunut säilyttämään lapsenomaisen kiinnostukseen kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Asun mieheni ja iäkkään kissani kanssa omakotitalossa. Lapsia meillä ei ole, mutta aikoinaan ryhdyin varamummoksi erääseen perheeseen ja näin olemme saaneet nauttia myös näistä" lapsenlapsista". Minulla on paljon harrastuksia, osallistun erilaisiin vapaehtoistöihin, laulan kuorossa ja käyn konserteissa, kuulen teatterin ystäviin ja käyn teatterissa, ompelen ja teen muitakin käsitöitä. Puutarhanhoito kuuluu kesään ja lenkkeily ympäri vuoden. Rakastan myös matkustamista. Blogissani haluan tarkastella ikääntyvän ihmisen iloja ja suruja ja pähkäillä tätä elämän monimuotuisuutta. Haluaisin tuoda asioista esille positiivisia puolia sillä tyytymättömyyttä ja valitusta on tässä maailmassa kyllä riittämiin. Elämäni punaisena lankana kulkee usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Näillä eväillä haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleeksi juttujeni lukijoiksi. Tehdään yhdessä elämän matkaa.