Kirjoitukset avainsanalla luonto

Viime yönä heräsin ja piti hiippailla keittiöön juomaan. Jäin katsomaan ikkunasta ulos ja olin näkemästäni aivan sanaton. Kuu paistoi kirkkaana ja koko maailma oli kuin kristallia. Hanki kimalsi kuin siihen olisi ripoteltu tuhansittain timantteja ja niitä riitti myös pihamaamme puihin. Syvänsiniset varjot piirtyivät lumelle salaperäisinä kuin jonkin näkymättömän taiteilijan piirtämänä. Tähdet loistivat taivaalla ikiaikaista valoaan kilpaa kuun loisteen kanssa. Läsnä oli häivähdys ikuisuutta, puhtautta, jota ei ihminen ollut liannut. Kauneutta, johon taitavinkaan taiteilija ei pysty.

Siellä, jossain lumipeitteen alla elämä lepäsi hiljaa, kuunteli kuun valon huokauksia ja hiljaista elämän virtaa. Kaikki on tallella ja tulee esille sitten, kun aika on. Ei kiirehdi, ei hoputtele, tietää että kaikella on oma aikansa. Vain jonkin eläimen jäljet hohtavalla hangella kertoivat, että maan päälläkin on vielä elämää, vaikka kaikki näyttääkin liikkumattomalta ja jäätyneeltä.

Kisu oli kiivennyt keittiön pöydälle ja puoliunessa tarkkaili, näkyisikö kuutamossa jotakin mielenkiintoista. Ehkä sitäkin piti valveilla tämä ihmeelliene valo, joka sai meidät levottomiksi. Tunne, että tästä pitää nauttia, tämä on niin harvinaislaatuista. Elämää kuin rajan toisella puolella, missä on ikuinen kirkkaus.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Katsoin eilen TV:stä kalastaja Pentti Linkolan haastattelua ja tänään olenkin sitten käynyt sisäistä vuoropuhelua hänen kanssaan. Paikoin olin todella kauhistunut hänen mielipiteistään, kuten Pohjois Korean nimeäminen ihanne valtakunnaksi, terrorististen tekojen hyödyllisyyden ja demokraattisen järjestelmän halveksunnan. Eikä hän mitään suurta rakkautta myöskään ihmiskuntaa kohtaan tuntenut, päin vastoin, suoranaista inhoa ilmaisi hänen puheensa.

Monessa asiassa hän kuitenkin puhui asiaa. Huoli luonnosta on kyllä todellista, lajejahan häviää yhä kiihtyvällä vauhdilla. Nämä nykyiset metsänhoito toimenpiteet eivät luontoa kunnioita, samoin on maanviljelyksen laita. Luonnon saastuttaminen näyttää olevan ihan luvallista ainakin, kun kuuntelee keskustelua siitä, miten holtittomasti esim. kaivostoiminta rikkoo kaikkia lupaehtojaan. Yksityiset ihmiset eivät välitä ympäristöstään, tienvarret on autoista heitettyjä roskia täynnään ja yksinpä metsälenkillä olemme löytäneet kasoissa tyhjiä juomapulloja  ja -tölkkejä.

Olen samaa mieltä myös siinä, miten paljon kehitetään uutta teknologiaa, mikä ei ole alkuunkaan tarpeellista. Tulee jos jonkinlaista vempainta ja vehjettä, mitä kukaan ei oikeasti tarvitse, mutta ihmiset luulevat, että eivät tule niitä ilman toimeen. He luulevat, että ne säästävät heidän aikaansa tai tekevät heidät onnellisemmaksi, mutta vaikutus onkin päin vastainen. On entistä kiireempi, vehkeet renkkaa, käyttöaika vain lyhenee eikä kukaan osaa korjata enää mitään. Liikkeessä sanotaan, että helppo käyttää, painat vain tästä ja tästä, muttä käyttöohjeet on hepreaa ja ihminen itse ihan ulalla, ellei ole vähintään insinööri. Ja mikä määrä vaarallista jätettä näistä kamoista syntyy, mitkä lähetetään sitten johonkin kehitysmaahan lasten purettaviksi, ilman minkäänlaista työsuojelua.

Kun lukee sisustus lehtiä, niissä ihmiset kuvailevat, miten ostivat uuden asunnon, kaikki revittiin pois ja laitettiin uusiksi kodinkoneita myöten, eikä kukaan sure sitä, minkälainen kuorma meni kaatopaikalle. Kotia pitää päivittää aina uuden sesongin mukaan, tulee uudet tuulet ja uudet värit ja sitten valitetaan, miten läpsiperheitä riistetään, vaikka juuri oli rahaa pistää koko lasten kerros uusiksi.

Samon on muodin kanssa, uutta pitää olla ja trendejä seurata, eikä kenenkään mieleen tule, että jotain voisi vaikka korjatakin. Kyllä tämä vähän surulliseksi vetää, enkä tietenkään tarkoita, että itse olisin tässä hassauksessa syytön. yritän kuitenkin edes vähän ajatella, miten omaa käyttäytymistään voisi parantaa. On todella kohtalokasta, jos Linkolan ennustukset käyvät toteen ja maapallon kestokyky totaaliseti loppuu. Silloin on ihmisen tie käyty loppuun.

Kommentit (2)

Maijatar
2/2 | 

Siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että väestön lisääntymistä pitäisi rajoittaa. Tärkein avustus kehitysmaihin olisi hyvä ja tehokas ehkäisyneuvonta. Ja monisynnyttäneiden äitien sterilointi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sininen hämärä, sinä saavuit sittenkin

tänä marraskuisena iltana.

Kiedot pehmeään syleilyysi meidän kotimme

sen pihapiirin, lintuineen,

jotka aamuhämärasta iltaan

kisailevat linmtulaudalla.

Sekä oravat, jotka etsivät kuumeisesti pähkinöitä pöydältä,

joka on heille katettu.

Siellä ne ajavat takaa toisiaan kuusen oksilla

ja ihmettelevät lumihiutaleita,

jotka märkinä takertuvat kuusen oksille.

Me ihmiset saamme hämärän keskellä

kuulla lumihiutaleiden kuiskintaa

Kertovatko ne siitä maasta,

jossa on ikuinen valkeus,

jota kohti on ihmisen matka.

Mitä ne miettii pienet linnut

metsässä syksyisessä.

Kun pilvet on harmaat ja maa on musta

ja kuuset on kyynelissä.

Tämän runon sanat tulivat mieleeni, kun tänään lähdettiin metsäretkelle ja tuntui, että jokaisen oksan päässä todella kimalsi kyynel. Ilma oli harmaa, mutta helppo hengittää, linnut tosin olivat aika hiljaa, olivat tainneet nekin siirtyä talojen pihapiireihin ruokaa norkoilemaan. Pellolla matkan alkupuolella tosin oli kahdeksan joutsenen ryhmä ruokailemassa. Näytti olevan kaksi aikuista ja viisi vielä vähän harmaata. Liekö ollut iso perhe tai sitten olivat naapurin lapset hoidossa, aikamoinen metakka oli kumminkin päällä, kyllä siellä taisi olla oikein kasvatustunti menossa.

Nyt oli kuitenkin viimein nousseet suppilovahverot, joita oli koko syksy odotettu. Siellä ne lymyilivät ujosti sammalien suojassa piilossa. Vaan valppaasti kun kulki kuin vainukoira, niin johan alkoi löytyä, tosin oli apajilla käynyt jo joku muukin sen paljastivat sienen jalat, jot, johon sitten liitetään Jumalakin aseeksia löytyi katkottuna sammalilta. Tyytyväinen täytyi kuitenkin olla, kun tämänkin verran tätä herkkua löytyi. Tänään meillä herkutellaan.

Pimeää on, vaan ei minua pimeys haittaa. Valot ovat hyvät ja saan päivänvalon aikaan liikkua ulkona. Vaan miten saatais poistettua tämä ihmismielen pimeys, mikä näyttää valtaavan kiihtyvällä vauhdilla tätä maailmaa. Tämä valtava viha niitä kohtaaan, jotka ovat erilaisia tai ajattelevat erilailla kuin joku toinen. Tämä kaikenkattava halu käyttää valtaa, johon otetaan Jumalakin aseeksi. Ikäänkuin Jumala olisi kuin puu-ukko, jota ihminen komentaa mielensä mukaan. Kuinka Jumala voisi käskeä tuhoamaan luomaansa ihmistä jolle jokaiselle on oma tehtävä annettu hoidettavaksi. Eikä se tehtävä ole suinkaan toisen ihmisen tuhoaminen vaan rakastaminen. Kyllä pimeyden ruhtinas on onnessaan, kun Jumalan nimessä ihmiset käyvät sotimaan toisiaan vastaan.

Käydään vastarintaan me kristityt, rukoillaan rauhaa maailmaan ja siunataan toisiamme. Levitetään rakkautta ympärillemme ja näytetään, että paha ei sittenkään saa viimeistä sanaa tässä maailmassa. Otetaan rakkaudella vastaan vieraat ja muukalaiset ja ollaan rohkeitä. Sillä juuri pelon valtaanhan pahan taistelijat haluavat meidät saada. Mutta rakkauden Jumalalla on viimeinen sana tässä maailmassa.

Seuraa 

 pöllöUBtv ex< Olen Vihtiälän Seija Kangasalta ja ammatiltani olen ollut lastenohjaaja. Ehkä ammatistanikin johtuen olen onnistunut säilyttämään lapsenomaisen kiinnostukseen kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Asun mieheni ja iäkkään kissani kanssa omakotitalossa. Lapsia meillä ei ole, mutta aikoinaan ryhdyin varamummoksi erääseen perheeseen ja näin olemme saaneet nauttia myös näistä" lapsenlapsista". Minulla on paljon harrastuksia, osallistun erilaisiin vapaehtoistöihin, laulan kuorossa ja käyn konserteissa, kuulen teatterin ystäviin ja käyn teatterissa, ompelen ja teen muitakin käsitöitä. Puutarhanhoito kuuluu kesään ja lenkkeily ympäri vuoden. Rakastan myös matkustamista. Blogissani haluan tarkastella ikääntyvän ihmisen iloja ja suruja ja pähkäillä tätä elämän monimuotuisuutta. Haluaisin tuoda asioista esille positiivisia puolia sillä tyytymättömyyttä ja valitusta on tässä maailmassa kyllä riittämiin. Elämäni punaisena lankana kulkee usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Näillä eväillä haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleeksi juttujeni lukijoiksi. Tehdään yhdessä elämän matkaa.