Sisustuslehden kannessa oli otsikko : Sisusta talvipesä. Tähän aikaan moni eläin vetäytyy lepoon talvipesään ja kerää siellä voimia tulevaa kesää varten. Tuo talvipesän sisustaminen kuvaa kuitenkin hyvin omaakin olotilaani. Kun syksy etenee ja hämärä kiertyy ympärillemme kuin pehmeä lämmin viitta tekee mieli vetäytyä omaan pesään ja hiljentää elämän tahtia. On ihanaa sytytellä kynttilöitä olla sohvan nurkassa kirjan kanssa ja vain viipyillä omien ajatusten kanssa. Kesä on jotenkin niin räikeän vaativaa ja voimakasta aikaa. Aina on valoisaa ja väritkin vahvoja ja voimakkaita. Se tekee sydämen levottomaksi ja aistit voimakkaiksi on vaikea rauhoittua.
Mutta syksy antaa anteeksi, jos aina ei jaksa olla niin osallistuva. Se lohduttaa haalistuvilla väreillä ja luomakunnan asettumisellä lepoon. Se kertoo siitä, että elämä jatkuu, vaikka ihminen välillä vähän hellittäisi. Se kertoo myös siitä, että elämä kuitenkin jatkaa ikiaikaista kulkuaan. Kaikella on aikansa ja paikkansa, hellitä sinä ihminen. Sillä kaiken takana on kuitenkin suurempi voima, joka viime kädessä määrää kuinka asioiden kuuluu mennä. Me olemme vain pieniä ihmisiä elämän suuressa luvussa, johon kuuluu niin paljon muutakin. Ihmisellä on vain tapana luulla ainavähän liikaa itsestään.