Tänään olin käymässä terveyskeskuksessa verikokeissa ja kun lähdin kotiin, niin parkkipaikalla peruutin autoon, joka juuri ilmaantui jostain taakseni. Olin ollut syömättä ja juomatta ja sekö lie herpaannuttanut huomio kykyni, kun koskaan yli 40-vuotisen ajokortti historian ei ole tälläistä tapahtunut.

Ihminen on kummallinen, kun tulee jokin vahinko, joka maksaa, niin heti alkaa vimmatusti harmittamaan, vaikka oikeasti pitäisi olla kiitollinen siitä, ettei pahemmin käynyt. Olin kiukkuinen sille toisellekin, joka oli oikeasti ikääntynyt nainen, että eikös sitä hänkin olisi voinut vähän katsoa, ettei vaan olisi lykännyt autoaan siihen. Itse olen ollut monta kertaa jäädä peruutavan auton tielle, mutta aina olen onnistunut viime hetkellä vetämään takaisin. Soitin kotiin ja mies oli sitä mieltä, että pitää poliisi kutsua paikalle. Tulihan ne, mutta minun se vaan syy oli ja sillä selvä.

Mietin sitä, että miksi on niin vaikea antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä se, että kaikille sattuu erehdyksiä. Sitä vaan haluaisi olla erehtymätön ja välttää kaikki virheet. Muistan, että lapsena kun tuli jokin vahinko, niin siitä pidettiin iso meteli ja oltiin vihaisia, kun et tätäkään asiaa osannut oikein tehdä. Sieltä se peikko jäi olkapäälle vaanimaan, että missähän asiassa taas menee pieleen. Nyt olisi kyllä aika heittää mokomalle jäähyväiset ja hyväksyä vain oma vajavuutensa. Tuleehan sitä tehtyä paljon sellaisiakin virheitä, jotka eivät maksa mitään, mutta voivat jättää haavoja toisen ihmisen sieluun. Sellaiset virheet voivat ollakin sitten oikeasti vaarallisia, koska niitä on niin vaikea paikata.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 pöllöUB

tv ex< Olen Vihtiälän Seija Kangasalta ja ammatiltani olen ollut lastenohjaaja. Ehkä ammatistanikin johtuen olen onnistunut säilyttämään lapsenomaisen kiinnostukseen kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Asun mieheni ja iäkkään kissani kanssa omakotitalossa. Lapsia meillä ei ole, mutta aikoinaan ryhdyin varamummoksi erääseen perheeseen ja näin olemme saaneet nauttia myös näistä" lapsenlapsista". Minulla on paljon harrastuksia, osallistun erilaisiin vapaehtoistöihin, laulan kuorossa ja käyn konserteissa, kuulen teatterin ystäviin ja käyn teatterissa, ompelen ja teen muitakin käsitöitä. Puutarhanhoito kuuluu kesään ja lenkkeily ympäri vuoden. Rakastan myös matkustamista. Blogissani haluan tarkastella ikääntyvän ihmisen iloja ja suruja ja pähkäillä tätä elämän monimuotuisuutta. Haluaisin tuoda asioista esille positiivisia puolia sillä tyytymättömyyttä ja valitusta on tässä maailmassa kyllä riittämiin. Elämäni punaisena lankana kulkee usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Näillä eväillä haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleeksi juttujeni lukijoiksi. Tehdään yhdessä elämän matkaa.