Elämme vuoden kierrossa paaston aikaa, mikä alkoi laskiaisesta. Yleensä miellämme paaston enemmän katolilaisten touhuksi, mutta viime vuosina on luterilaisessakin kirkossa alettu enenemässä määrin puhua paastosta. Olen ymmärtänyt, että katoliset keskittyvät paastossa enemmän ruokaan, mutta luterilaisessa kirkossa kehotetaan paastoamaan esim luopumalla erilaisista asioista. Katsotaan vähemmän televiota, vähennetään somessa olemista ja puhutaan puhelimessa vain aivan tarkeimmät asiat. Säästynyt aika käytettäisiin läheisten kanssa olemiseen ja syventymiseen perus asioiden äärelle.

Nyt on puhuttu myös ekopaastosta, mietittäisiin omia kulutustottumuksia ekologisempaan suuntaan. Ei tämmöinenkään paasto ihan helppoa ole, helposti sitä kaupassa vain ostaa vanhaan malliin sen kummemmin miettimättä tuotteiden alkuperää. Oman sukupolveni ihmiset ovat tottuneet kunnioittamaan ruokaa, ostetaan vain sen verran mitä arvellaan kuluvan, mutta nykyään ruuan kunnioittaminen ei ole niin itsestään selvää. Roskiksissa näkyy jopa aloittamattomia täytekakkuja, muusta ruuasta puhumattakaan. Oma lukunsa on sitten se ruuan määrä. mitä kauppakeskuksissa menee roskiin. Ei meinaa mahtua kaaliin miten tätä hukkaruokaa ei voi käyttää heidän hyväkseen, jotka elävät puutteessa. Missään ei saa enää käyttää maalais järkeä vaan joka asia riippuu säännöistä ja määräyksistä.

Kuluttaminen on tehty helpoksi, mainostoimistöt laativat ovelia mainoksia, jotka saavat meidät vakuuttuneiksi siitä, että juuri tuota ja tuotahan me olemmekin olleet vailla. Kaapissani on tälläkin hetkellä tavaroita, joita joskus olen luullut ehdottomasti tarvitsevani, mutta nyt olen unohtanut jo senkin, miten niitä käytetään. Joka päivä postilaatikko pursuaa mainoksia vähän joka elämän alueelta. Puhutaan siitä, miten ostovoimaa pitää nostaa, jotta saadaan kansantalous nousuun. Nytkin Tampereelle rakennetaan uutta kauppakeskusta, johon suunitelmien mukaan pitäisi saada päivittäin 22.000 asiakasta. Eikä se riitä, että siellä katsellaan vaan ostaa pitää ja tavara saatava vaihtoon.

Kyllä tässä tavara paljoudessa saa todella olla tarkkana, että pystyy olemaan ostamatta mitään. Ihminen on siitä ihmeellinen, että hänellä on tarve saada aina uutta ja uutta. Kuitenkin tavaran suuri määrä alkaa jossain vaiheessa ahdistaa ja luopuminen ikäänkuin puhdistaa sisäisesti. Nyt on todella korkea aika aloittaa tavara paasto, luopua jostain vanhasta ja olla ostamatta mitään. Puhdistautua niinkuin paastossa kuuluu. Ja samalla miettiä sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Antaa jotain hänelle, jolla on puutetta, antaa aikaa hänelle, joka on yksin ja kääntyä hänen puoleensa, joka on elämän antaja. Kiittää siitä, mitä itse on saanut.