Piu pau paukkaa pakkanen

Koko syksyn sitä toivoi, että tulisipa vähän pakkasta, mutta sade vain heitteli märkiä riepujaan yli harmaan maan. Joulukin siinä meni samassa pimeydessä ja harmaudessa. Sitten sitä saatiin, tulikin sitten kerralla koko syksyn annokset. Tuntui, että pitää pistää vaatekertaa niin, ettei taivu kenkiään nauhoittamaan ja siltikin poskipäät meinasi väkisin jäätyä.

Tuli mukana muitakin hauskuuksia ja vieläpä niin, että viikonloppu painoi päälle, eikä asioita päässyt edes hoitamaan. Ensimmäisenä likakaivon pumppu sanoi itsensä irti, ei uskaltanut kunnolla vessaa vetää. Lika-auto tuli ensi hätään imemään isommat moskat pois ja silloin oli jo kaivo ehtinyt jäätyäkin, kun mies oli käynyt alinomaa kaivon kantta nostelemassa.

Autolla piti lähteä asioille, mutta auto oli sanonut irti yhteistyösopimuksen, virtalukko ei suostunut liikahtamaankaan. Siinä sitä sitten oltiin ilman kulkuneuvoa, piti mennä kummitytön synttäreille Lahteen, mutta milläs menit, kun ei ollut kulkuneuvoa. En olisi kauppaankaan päässyt, ellei miehen veli olisi tullut apuun ja kuskasi kauppaan. Tämmöistä on asua maalla, missä ei bussit kulje, mihinkään et pääse ilman omaa autoa. Huomenna ja ylihuomenna minulla on vielä tärkeät menot Tampereelle, vaatii voimia ja mielikuvitusta, että saan nämä asiani järjestettyä.

Kaikenlisäksi tuntuu, että kissakin on taas sairaana, onhan hän vanha ja nivelrikkoinen niin kai tämä kylmä on hänenkin luihinsa käynyt. Nyt kun annoin kipulääkettä ja herkkuruokaa, niin tuntui, että vähän vointi koheni, mutta salaa jo vuodatin muutaman kyyneleen, kun on pelko siitä, että tästä rakkaasta eläimestä ehkä piankin voi joutua luopumaan.

Aamulla herätessä olikin olo, kuin surun viitta olisi liehunut ympärillä ja yrittänyt kietoutua hartioille. Vaaninut nurkissa ja sieltä levitellyt homeisia seittejään., kuiskutteli siitä, mitä luopumisia tulee olemaan, kun ikää karttuu koko ajan ja voimat vähenevät. Täytyi oikein muistuttaa itseään, että kaikki on lopulta Korkeimman kädessä, emmekä huolehtimalla ja suremalla voi lisätä päiviemme määrää. Levätkäämme hänen siipiensä suojassa.