Terveisiä Berliinistä

Jo syksyllä varhain päätimme ystävättären kanssa, että tänä vuonna lähdemme Berliiniin katsomaan sikäläisiä joulutoreja ja nyt se sitten toteutui. Lähtö oli kyllä ruotoinen, kello kolme piti istua bussissa matkalla kentälle  ja tällaiselle aamu-uniselle mummelille se on tosi aikaista. Onneksi matka kentälle sujui rattoisasti unia vedellen.

Perillä oli sitten heti bussi ja opas odottamassa ja aloitimme tutustumisen ympäristöön. Olen viimeksi käynyt paikalla 80-luvulla ja silloin oli vielä kaupunki visusti jaettuna muurilla kahteen puoleen. Muistan rapistuneen itäpuolen ja vaikean ylityksen muurin toiselle puolen.

Nyt oli kaikki muuttunut. Paikkoja on restauroitu vanhaan malliin ja uutta rakennettu vanhan mallin mukaan. Berliinihän pommitettiin toisessa maailman sodassa paikoin raunioiksi ja on todella tehty työtä vaurioiden korjaamiseen. Suomella olisi paljon opittavaa siitä, miten pitää vanhaa säilyttää. Meillähän on paikoin pilattu kaupungit ja kirkonkylat purkamalla kaikki vanha ja korvaamalla rakennukset kamalilla laatikkomaisilla elementti rakennuksilla.

Jouluvalot ja tavaratalojen näyteikkunat olivat ihan omaa luokkaansa. Katu, missä meidänkin hotellimme oli, oli puiden muodostama valomeri. Joulutoreilla kulkiessa aivan ahmi kaikkea sitä koreutta, mitä joka puolella oli. Saksalaiset joulukoristeet ovat tälläiselle joulufanille niin mieluisia, että kaikkea haluaisi ostaa. Tuli ostettua kaikkea kaunista, jota totta puhuen kotona vähän ihmetteli, että oliko tämä kaikki nyt todella tarpeellista. Mutta ostettu oli ja turha enää katua.

Koko matkan kohokohta oli varmaankin J.S: Bachin jouluoratorio Berliinin tuomiokirkossa. En ole pikään kuullut mitään niin kaunista ja puhuttelevaa. Orkesteri soitti Bachin aikaisilla soittimilla, mikä lisäsi konsertin nauttittavuutta. Miten kauniisti soikaan kuoron ääni, sopraanot soivat kuin enkelkuoro. Ääni helisi ikivanhan kirkon hoveissa, lauloi Jumalan kunniaa ja joulun ihmettä. Siinä sai aistia Jumalan suuruutta  ja ihmisen pienuutta ja samalla truntea armon ihmettä. Kyyneleet eivät olleet kaukana. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että sain tämän kokea.

Kävimme lopuksi myös Potsdamin kaupungissa missä on komeat kuninkaan linnat ja missä sijaitsivat kylmän sodan aikana myös KGB keskukset. Tämä kaupunki pommitettiin myös pahoin toisessa maailman sodassa ja entistämistyöt ovat olleet mittavat ja jatkuivat yhä. Saimme todellisen tietopaketin historiasta, sillä oppaanamme paikalla oli oikea tietokeskus. Vuosiluvut ja kuninkaiden nimet vain vilisivät silmissä, kun kiertelimme kaupunkia.

Kotiin palattua totesin taas kerran kuinka hiljaista meillä täällä Suomessa on. Oli satanut lunta ja maailma oli valoisampi, kuin ennen reissua. Maailmalla hyvä ja mielenkiintoista, mutta kotona taas paras.