Kirjoitukset avainsanalla joulu

Tänään on sitten loppiainen ja joulu loppuu virallisesti. Meikäläisellä se loppuu kuitenkin vasta nuutin päivänä, niin oli lapsuudenkodissani ja niin jatkuu itsellänikin. Olen niin suuri joulukuusen ystävä, etten millään malttaisi viedä sitä pois. Istun ja tuijotan kuusen kimmeltäviä valoja kuin pieni lapsi. Moniin koristeisiin liittyy lämpimiä muistoja. Olen saanut niitä ystäviltäni lahjaksi ja kun olen kulkenut maailmalla  olen ostanut niitä matkamuistoksi. Hyvin monessa paikassa on ympäri vuoden avoinna olevia joulukauppoja joista koristeita voi ostaa. usein ne jotenkin kuvaavat sitä maata, mistä ne on ostettu. Tänä vuonna kuusessa on hyvin pysyneet neulaset, se ei juurikaan rapise. On ollut vuosia, jolloin kuusessa ei ole juurikaan neulasia ollut, kun sen on saanut riisuttua. Silloin ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin pistää puu palasiksi ja viedä pelkkä ranka ulos ja silti neulasia on saanut kerätä vielä juhannus siivouksessakin.

Loppiaistahan vietetään lähetyksen juhlana, koska silloin muistetaan itämään viisaita, jotka seurasivat tähteä Betlehemiin. Mietin päivällä, että kuinkahan moni suomalainen enää tietää loppiaisen merkityksen. Itsekin lähdin ostoksille IdeaParkkiin, koska ulkona oli niin kova pakkanen, ettei tehnyt mieli ulkoilemaankaan. Siellä oli väkeä pilvin pimein, etupäässä lapsiperheitä. Osaavatkohan nykyajan perheet oikein yhdessä muuta tehdäkään, kuin pyöriä ostoskeskuksissa. Pienillä lapsilla tuntui olevan aika tuskattuttava olo, vaatteita oli paljon päällä ja tuli kuuma. Eikä kaupoissa kai lapsilla ole oikein tekemistä, riita tulee ylen helposti. Itse nautin kyllä, kun sain rauhassa ilman miestä vähän katsella. Yleensä mies haluaa tulla mukaan ja sitten hän lukee loitsua, älä vaan osta mitään, nauti siinä sitten. Se lause oli hänellä kyllä saatesanoina, kun kotoa lähdin.

Kyllä minä niitä itämaan tietäjiäkin muistelin. Olivathan he ensimmäisiä, jotka lähtivät Betlehemin ulkopuolelle kertomaan ihmeellisestä löydöstään. Ja eräänä päivänä se tieto sitten kantautui tänne kaukaiseen pohjolaankin. Ja minunkin korviini.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan- ja niin se näyttää joutuneen tänne meidänkin punaiseen tupaamme. Siivoukset on suurimmaksi osaksi tehty, samoin jouluruuat, joulukuusi on melkein koristeltu ja joulumuistamisetkin, yhtä lukuunottamatta muistettu. Kyllä se on kumma, että vaikka kuinka päättää, että minä en hössötä, niin yllätys yllätys, jonkinlaista hössötystä sitä aina vaan tuppaa kertyä. On niin monenmoista asiaa, mikä ikäänkuin kuuluu jouluun ja sitten puskee jostain se kiire. Ja kiire on se, mikä mielellään pilaa joulumielen.

Olen katsellut lehdistä, missä näin joulun alla kerrotaan ja kuvataan ihmisiä ja heidän joulun viettoaan. On ihastuttavia koteja, joissa kaikki koristeet ovat paikallaan ja viimeisen päälle sävy sävyyn. Pöytä on katettu perintö astioin ja väkerretty jos jonkinlaista pöytäkoristetta. Ruuat ovat perinteisiä ja ihania eksoottisia uutuuksia joukossa. Lapset ovat kuin taivaan enkeleitä ja koko suku on tulossa joulun viettoon, pöytään mahtuu vähintäin kymmenen ihmistä. Asukkaat kertovat, miten he heljentyvät joulun viettoon ja nauttivat kiireettömyydestä.

On kyllä kuin kiiltokuvaa, nämä kauniit asetelmat. Mutta kuka se raataa niska limassa, että saa keiken siivottua ja valmistettua kaikki ihanat ruuat ja leivonnaiset tälle isolle porukalle. Lapset tappelevat kaiken aikaa ja ihanat asetelmat kärsivät pienten käsien uteliaassa kokeilussa. Kaikki puhuvat yhtä aikaa ja pyörivät toistensa jaloissa. Kaikilla on omat odotuksensa siitä, minkälainen joulun pitäisi olla ja viime kädessä kaiken onnistumisesta vastaa se perheen äiti. Ja aina on joku, joka vetää jostain mitättömästä syystä herneet nenäänsä ja yrittää pilata muidenkin joulurauhaa.

Kyllä siinä taitaa usein joulun päähenkilö jäädä vallan sivuosaan. Luin jostain, että osa suomalaisista ei edes tiedä, mikä joulun tarkoitus alunperin on ollut. Näin meillä kristityssä Suomessa. On siinä maahanmuuttaja väestöllä ihmettelemistä.

Itse olan huomannut, että parhaiten joulusta nauttii, kun  ei luo liian suuria odotuksia. Ei ota stressiä siivouksesta, on niin pimeä vuodenaika, ettei pölykään näy. Ostaa valmista, jos ei ehdi itse rauhassa tehdä, myyjäisiä on pilvin pimein, niistä löytyy kaikkea itse tehtyä. Nauttii kauniista joululauluista, ihailee kynttilän liekkiä ja tänä jouluna myös täysikuun valoa. Menee joulukiekkoon ja rauhoittuu aidolla joulunsanomalla. Seurustelee suvun kanssa sen verran kuin jaksaa, ei jouluna tarvitse tavata kaikkia, onhan vuodessa muitakin päiviä kuin joulu Kuuntelee omaa sisintään ja kysyy, mitä itse oikeasti tahtoisi tänä jouluna.

Tahdon toivottaa kaikille juttujeni lukijoille oikein hyvää ja itsensä näköistä joulua sekä siunattua juhlaa. Olkoon joulun päivänsankari teidän kanssanne.

Siitä se sitten taas alkaa, adventti ja joulun odotus. Kirkonkylämme torilla oli tänään yrittäjien joulun avaus ja siellä olikin väkeä koolla runsain joukoin. Yleensä kirkonkylä on kello 16 maissa autio kuin Saharan erämaa, mutta tänään olivat kaikki liikkeellä. Suuri syy oli varmaankin ilmainen joulupuuro, mitä sai  500 ensimmäistä jonossa ollutta. Pidän yleensäkin riisipuurosta ja tämä oli erityisen herkullista tavaraa. Kyllä puuro teki kauppansa. Paikalla oli tietysti myös joulupukki ja monenlaista myyjää ihanien käsitöiden kera. Miten taitavia ovatkaan suomalaiset naiset käsistään, minunkin matkaani lähti kaunis hartia huivi vaikka itsekin teen runsaasti käsitöitä niin täytyihän sitä jotain ostaakin.

Tälläiselle joulua rakastavalle mummelille tämä adventin aika on aivan ihanaa. Kaikki kauniit valot, rakkaat joululaulut, kauniit lahjatuotteet, siis tälläiset myyjäisistä saatavat, leivonnaiset ja tuoksut. Oi miten niitä rakastankaan. Ja silloin, kun liika hössötys kiihtyy, silloin sytytän kynttilät kotona ja hiljennyn ensimmäisen joulun sanomaan. Onhan se niin, että ilman kristillistä sisältöä kaikki muu on turhaa ja merkityksetöntä. Uskon kuitenkin, ettei Jumala pistä pahakseen, vaikka me ihmiset vähän hössötämmekin, sen avulla me selviämme tästä pimeästä aikakaudesta. Ja samalla voimme ilahduttaa lähimmäisiämme ja vähän vieraampiakin. Loistakoon lähimmäisen rakkaus keskellämme kuin kynttilän valo, silloin joulun sanoma käy toteen ihmisten keskellä.

Seuraa 

 pöllöUBtv ex< Olen Vihtiälän Seija Kangasalta ja ammatiltani olen ollut lastenohjaaja. Ehkä ammatistanikin johtuen olen onnistunut säilyttämään lapsenomaisen kiinnostukseen kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Asun mieheni ja iäkkään kissani kanssa omakotitalossa. Lapsia meillä ei ole, mutta aikoinaan ryhdyin varamummoksi erääseen perheeseen ja näin olemme saaneet nauttia myös näistä" lapsenlapsista". Minulla on paljon harrastuksia, osallistun erilaisiin vapaehtoistöihin, laulan kuorossa ja käyn konserteissa, kuulen teatterin ystäviin ja käyn teatterissa, ompelen ja teen muitakin käsitöitä. Puutarhanhoito kuuluu kesään ja lenkkeily ympäri vuoden. Rakastan myös matkustamista. Blogissani haluan tarkastella ikääntyvän ihmisen iloja ja suruja ja pähkäillä tätä elämän monimuotuisuutta. Haluaisin tuoda asioista esille positiivisia puolia sillä tyytymättömyyttä ja valitusta on tässä maailmassa kyllä riittämiin. Elämäni punaisena lankana kulkee usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Näillä eväillä haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleeksi juttujeni lukijoiksi. Tehdään yhdessä elämän matkaa.