sienimetsällä

Mitä ne miettii pienet linnut

metsässä syksyisessä.

Kun pilvet on harmaat ja maa on musta

ja kuuset on kyynelissä.

Tämän runon sanat tulivat mieleeni, kun tänään lähdettiin metsäretkelle ja tuntui, että jokaisen oksan päässä todella kimalsi kyynel. Ilma oli harmaa, mutta helppo hengittää, linnut tosin olivat aika hiljaa, olivat tainneet nekin siirtyä talojen pihapiireihin ruokaa norkoilemaan. Pellolla matkan alkupuolella tosin oli kahdeksan joutsenen ryhmä ruokailemassa. Näytti olevan kaksi aikuista ja viisi vielä vähän harmaata. Liekö ollut iso perhe tai sitten olivat naapurin lapset hoidossa, aikamoinen metakka oli kumminkin päällä, kyllä siellä taisi olla oikein kasvatustunti menossa.

Nyt oli kuitenkin viimein nousseet suppilovahverot, joita oli koko syksy odotettu. Siellä ne lymyilivät ujosti sammalien suojassa piilossa. Vaan valppaasti kun kulki kuin vainukoira, niin johan alkoi löytyä, tosin oli apajilla käynyt jo joku muukin sen paljastivat sienen jalat, jot, johon sitten liitetään Jumalakin aseeksia löytyi katkottuna sammalilta. Tyytyväinen täytyi kuitenkin olla, kun tämänkin verran tätä herkkua löytyi. Tänään meillä herkutellaan.

Pimeää on, vaan ei minua pimeys haittaa. Valot ovat hyvät ja saan päivänvalon aikaan liikkua ulkona. Vaan miten saatais poistettua tämä ihmismielen pimeys, mikä näyttää valtaavan kiihtyvällä vauhdilla tätä maailmaa. Tämä valtava viha niitä kohtaaan, jotka ovat erilaisia tai ajattelevat erilailla kuin joku toinen. Tämä kaikenkattava halu käyttää valtaa, johon otetaan Jumalakin aseeksi. Ikäänkuin Jumala olisi kuin puu-ukko, jota ihminen komentaa mielensä mukaan. Kuinka Jumala voisi käskeä tuhoamaan luomaansa ihmistä jolle jokaiselle on oma tehtävä annettu hoidettavaksi. Eikä se tehtävä ole suinkaan toisen ihmisen tuhoaminen vaan rakastaminen. Kyllä pimeyden ruhtinas on onnessaan, kun Jumalan nimessä ihmiset käyvät sotimaan toisiaan vastaan.

Käydään vastarintaan me kristityt, rukoillaan rauhaa maailmaan ja siunataan toisiamme. Levitetään rakkautta ympärillemme ja näytetään, että paha ei sittenkään saa viimeistä sanaa tässä maailmassa. Otetaan rakkaudella vastaan vieraat ja muukalaiset ja ollaan rohkeitä. Sillä juuri pelon valtaanhan pahan taistelijat haluavat meidät saada. Mutta rakkauden Jumalalla on viimeinen sana tässä maailmassa.