Sininen hämärä, sinä saavuit sittenkin
tänä marraskuisena iltana.
Kiedot pehmeään syleilyysi meidän kotimme
sen pihapiirin, lintuineen,
jotka aamuhämärasta iltaan
kisailevat linmtulaudalla.
Sekä oravat, jotka etsivät kuumeisesti pähkinöitä pöydältä,
joka on heille katettu.
Siellä ne ajavat takaa toisiaan kuusen oksilla
ja ihmettelevät lumihiutaleita,
jotka märkinä takertuvat kuusen oksille.
Me ihmiset saamme hämärän keskellä
kuulla lumihiutaleiden kuiskintaa
Kertovatko ne siitä maasta,
jossa on ikuinen valkeus,
jota kohti on ihmisen matka.