Nyt, kun olemme siirtyneet ikäänkuin enemmän sisätiloihin olen jälleen alkanut katsella paIikkoja vähän sillä silmällä. Näen joka puolella käsityötarvikkeita, vinoja pinoja luettuja ja lukemattomia lehtiä ja kirjoja ja kaikenkarvaisia ihmeellisiä kasoja, joiden täydellisen merkityksen olen autuaasti unohtanut. Ravistelen itseäni, yritänpä kehitellä ihan raivoa kaikkea tätä kummallista omaisuutta kohtaan.

Mitä ihmeen tautia on tämä tämmöinen vimma kaiken säästämistä kohtaan. Tartunnan olen kyllä saanut jo kotoa, äitini ei heittänyt hukkaan yhtä ainoaa narunpätkää, mutta olisi minun jo luullut oppivan jotain. Vaan eipä läkkää takaraivosta kuulumasta, mitäpäs jos tulee jokin katastrofi ja emme enää saa kaupasta tavaraa. Siellä se kaivaa kuin pieni korvamato ja yrittää estää esille tunkevan siivousraivon. Pakolaiskeräykseen sain jo laitettua 12 jätesäkillistä tavaraa, mutta mistään ei huomaa, että jotain on poissa. Nyt tyhjensin yhden nurkan ja heti mies huomasi, että jotain on tehty. Hän raukka kärsii , sillä hänen mielestään kodissa pitää olla avaruutta. Nyt hoen itselleni, kaikki langat kierrätykseen, ostan uusia jos oikeesti aion tehdä jonkin tietyn työn. Ylimääräiset kankaat pois, kaikki lukemattomat lehdet kierrätykseen jne. Ja ne vaatteet, jotka eivät enää mahdu päälle armotta kirpparille. Kaappeihin kasatut pikkuesineet, joihin liittyy niin paljon muistoja ulos kylmästi.

On sääli, että olen huomenna menossa teatteriretkelle Helsinkiin, enkä voi välittömästi alkaa siivous urakkaani. Pelkään, että tunteeni alkavat jäähtyä, enkä saa sittenkään aloitettua uutta elämääni. Palataan asiaan maanantaina.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 pöllöUB

tv ex< Olen Vihtiälän Seija Kangasalta ja ammatiltani olen ollut lastenohjaaja. Ehkä ammatistanikin johtuen olen onnistunut säilyttämään lapsenomaisen kiinnostukseen kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Asun mieheni ja iäkkään kissani kanssa omakotitalossa. Lapsia meillä ei ole, mutta aikoinaan ryhdyin varamummoksi erääseen perheeseen ja näin olemme saaneet nauttia myös näistä" lapsenlapsista". Minulla on paljon harrastuksia, osallistun erilaisiin vapaehtoistöihin, laulan kuorossa ja käyn konserteissa, kuulen teatterin ystäviin ja käyn teatterissa, ompelen ja teen muitakin käsitöitä. Puutarhanhoito kuuluu kesään ja lenkkeily ympäri vuoden. Rakastan myös matkustamista. Blogissani haluan tarkastella ikääntyvän ihmisen iloja ja suruja ja pähkäillä tätä elämän monimuotuisuutta. Haluaisin tuoda asioista esille positiivisia puolia sillä tyytymättömyyttä ja valitusta on tässä maailmassa kyllä riittämiin. Elämäni punaisena lankana kulkee usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Näillä eväillä haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleeksi juttujeni lukijoiksi. Tehdään yhdessä elämän matkaa.