Lähdettiin miehen kanssa ja eväillä varustettuna metsäretkelle Laipanmaahan, joka on suuri erämaa alue ja kummallekin mieluinen retkipaikka. Siellä kulkee ristiin rastiin metsäautoteitä sekä hyvin merkittyjä vaelluspolkuja.

Miten mainio vaelluskeli olikaan, aurinko paistoi, ilma oli hämmästyttävän lämmin ja ötökät hävinneet ihmistä kiusaamasta. Paitsi yksi onneton hirvikärpänen joka oli piiloutunut miehen tukkaan. Paljastui kotimatkalla. Polku kierteli hyvin erilaisissa maastoissa, oli kuivaa kangasta, jyrkkää kallion kylkeä ja pitkospolkua suolla. Välillä löytyi pieniä lampia jotka välkkyivät mustana ja salaperäisenä. Vesilinnut olivat jo kadonneeet, keväällä täällä tapasimme joutseniakin rauhassa uiskentelemassa, nyt ne olivat kaikki poissa. Välillä oli syvän vihreitä sammalpeitteitä kuin lämmintä mattoa maan pinnalla. Ja kallion kyljessä syviä onkaloita, millaisia koteja niissä mahtoikaan olla metsän eläimille. Mitä mainioimpia suppilovahvero maastoja, vaan ei sitten sienen sientä. Niin on syksy ollut ihmeellinen, että tämä mainio metsänherkku on pysynyt poissa.

Päämäärrämme oli Pihtilammen laavu, johon sitten teimme tulet. Kaunis kallio järven rannassa johon oli laavu ja tulipaikka rakennettu. Oli hyvin hoidettu ympäristö jopa kompostoivalla vessalla. Ainoa vika paratiisissa oli metsäkoneen ääni, joka kuului jostain kumpareitten takaa. Makkarat kuitenkin paistuivat hyvin ja laavulla oli silti rauhoittavaa istua. Jos olisin nuorempi, lähtisin teltan kanssa vaeltamaan Laippaan ja viettäisin siellä monta päivää. Nyt pitää kuitenkin päästä kotiin nukkumaan omaan sänkyyn, vanhat luut eivät kestä kylmän laavun lauteita.

Kotiin päästyä luin lehdestä, että Sipoossa hoidetaan mielenterveyskuntoutujia viemällä heitä Nuuksion kansallispuistoon vaeltamaan. Mepä hoidimme omaa mielenterveyttämme ihan omin nokin ja niin se onkin mukavinta. Ei tarvitse turhia seurustella vaan saa kulkea omien ajatustensa kanssa. Kyllä se päätä selvittää jos mikä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 pöllöUB

tv ex< Olen Vihtiälän Seija Kangasalta ja ammatiltani olen ollut lastenohjaaja. Ehkä ammatistanikin johtuen olen onnistunut säilyttämään lapsenomaisen kiinnostukseen kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Asun mieheni ja iäkkään kissani kanssa omakotitalossa. Lapsia meillä ei ole, mutta aikoinaan ryhdyin varamummoksi erääseen perheeseen ja näin olemme saaneet nauttia myös näistä" lapsenlapsista". Minulla on paljon harrastuksia, osallistun erilaisiin vapaehtoistöihin, laulan kuorossa ja käyn konserteissa, kuulen teatterin ystäviin ja käyn teatterissa, ompelen ja teen muitakin käsitöitä. Puutarhanhoito kuuluu kesään ja lenkkeily ympäri vuoden. Rakastan myös matkustamista. Blogissani haluan tarkastella ikääntyvän ihmisen iloja ja suruja ja pähkäillä tätä elämän monimuotuisuutta. Haluaisin tuoda asioista esille positiivisia puolia sillä tyytymättömyyttä ja valitusta on tässä maailmassa kyllä riittämiin. Elämäni punaisena lankana kulkee usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Näillä eväillä haluan toivottaa kaikki lukijat tervetulleeksi juttujeni lukijoiksi. Tehdään yhdessä elämän matkaa.