Matkakuumetta

Kun kuljemme pitkin talven selkää alkaa kummasti mielessä pyöriä toive päästä matkalle. Jo lapsena olisin halunnut kovasti matkustella, mutta siihen maailman aikaan ei tavallisen työläis perheen lapsella ollut siihen mitään mahdollisuuksia. Kun sitten viimein pääsin ensimmäiselle laivamatkalle Tukholmaan oli rinnassa niin vavisuttava tunne jännitrystä, että sitä ei voi edes kuvailla.

Sen jälkeen en ole enää koskaan sitä tunnetta tavoittanut, mutta oma hohtonsa matkalle lähdossä aina on. Olen saanut sittemmin reissailla maailmalla monissa maissa ja maanosissa, mutta edelleenkin sitä haluaisi nähdä lisää. Välillä, kun on huonompi kausi sitä ajattelee, että nyt en enää lähde minnekään vaan pysyn kotona, mutta ajatuksilla on tapana muuttua. Tälläisellä huonon kielitaidon ihmisellä on oltava valmiiksi räätälöity matka. Pitää olla hotellit varattu, ruuat tilattu ja nähtävyydet valittu. Ei sitä enää halua ajelehtimaan ilman ennakko suunitelmaa vieraille kaduille miettimään, että mitähän täällä olisi katsottavana.

Ennen matkaa tahtoo kuitenkin minulle aina iskeä epäilys, ihanko oikeasti haluan lähteä. Tympii ryhytä matkalaukkua pakkaamaan ja tuskailemaan, että tuliko nyt varmasti kaikki tarpeellinen mukaan. Pitää laskea tarkkaan, että kaikki lääkkeet on mukana ainakin, sen jälkeen tulee sitten kaikki muu. Lähtö on yleensä täältä kohtaa Suomea aamuyöllä koska useimmat lennot lähtevät aikaisin ja lentoasemalla pitää olla niin tautisen aikaisin. Ei siinä sitten juurikaan nukuta ja lentokoneessa nukkuminen on minulle vaikeaa. Lentokentällä pitää olla tuttu lähtöselvitys aparaattien kanssa ( tässä iässä ei itsestään selvää) hiki tulee rahdatessa kamoja turvatarkastukseen ja sitä pitää itseään idioottina kun moiseen taas ryhtyi. Mutta sitten, kun kone on noussut ilmaan ja istut kaikessa rauhassa, seikkailu saa alkaa ja ihmeet odottavat.

Nyt on suunitelmissa matka New Yorkiin, missä en ole vielä käynyt. Matka on varattu, on valittu lippu oopperaan ja mietitty retket ja aamiaiset. Minulla on keliakia ja sen tähden ruokailut eivät matkalla aina ole ihan helpoimmasta päästä, mutta aina on selvitty, enkä ole nälkää nähnyt.

Hyvää aikaa tässä on kuitenkin vielä sillä reissu odottaa maaliskuussa. Jokohan siellä on silloin kevät? Olisi mukava alkaa kevätkausi matkalla. Nyt kunhan vain pysyisi terveenä.