Vihaiset suomalaiset

Olen viimeaikoina seurannut ihmeissäni sitä, miten kumman vihaisiksi ja itsekkäiksi ihmiset ovat muuttuneet. Esim sosiaalisessa mediassa on kohteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan kadonnut tyystin. Vaikka olisi kysymys vaikka vain jostain käsityö kanavasta niin viestit ovat tylyjä ja ynseitä. Liikenteessä kaahataan ja ajetaan kuinka sattuu ja keskisormi vilahtaa äkkiä vaikka kyydissä olisi pieniä lapsiakin, jotka silmä tarkkana seuraavat aikuisen tekemisiä.

Pakolaiskysymyksestä ei uskalla keskustelua avata ollenkaan, niin kuumana käyvät tunteet heti. Jos vähänkin uskallat sanoa, että ihmisiähän tässä ollaan riippumatta siitä, missä on syntynyt olet heti suvakki ja kukkahattu täti. Eräässä keskustelussa suureen ääneen selitettiin, miten maahanmuuttajat ovat raiskaajia ja ahdistelijoita, yritin sanoa, että paikkakunnallani on pakolaisten vastaanotto keskus, eikä tiettävästi ketään ole raiskattu sain paljon puhuvia mulkaisuja ,,osakseni. Monenlaisia tyhjiä juoruja on kylläkin liikkunut ja aina maahan muuttajien vahingoksi. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että pohjimmiltaan olemme samanlaisia ihmisiä kaikki, eikä kukaan kai miellellään kotoaan lähde, emme vain voi mitään sille, minkälaisiin olosuhteisiin synnymme. Jopa itseään uskovaisiksi sanovat ihmiset hyökkäävät pakolaisia ja toisin uskovia vastaan.

Samoin on laita työmarkkina neuvottelevien kanssa, vaikka elämme vaikeaa aikaa ja kaikkia tarvittaisiin yhteisiin talkoisiin. Kyllä leikata saa, kunhan itseltä ei vaan oteta mitään. Kaikki ovat yht äkkiä niin kamalan köyhiä ja kipeitä, vaikka ostoskeskuksessa kärryt pursuvat tavaraa enemmän kuin koskaan. Ne jotka ovat todella köyhiä taitavat olla enimmäkseen hiljaa. Jonkun tutkimuksen mukaan hyväntekeväisyyteenkin antavat eniten ne, joilla on pienimmät tulot.

Politikot ovat oma lukunsa tässä mesomisessa, sen sijaan, että lyötäisiin viisaat päät yhteen ja mietittäisiin yhdessä, mitä pitää korjata ja kohentaa, niin haukutaan ja mustamaalataan toisiaan. Ei sillä konstilla koskaan valmista tule, että sanotaan kyllä tiedettävän, kuinka asioiden pitäisi olla, mutta ei anneta ainuttakaan vinkkiä siitä, miten päämäärään päästään. Kuinka paljon on tyhjää puhetta, millä ei ole mitään katetta, siitäkö kansanedustajille todella palkka maksetaan.

Onneksi Luojan ihana aurinko paistaa meille kaikille eikä maksa mitään. Ja kesä saapuu, vaikka minkälainen meuhke pauhaisi. Nostetaan nokka kohti tuulta ja aurinkoa ja ollaan kiitollisia siitä hyvästä, mitä meillä itsekullakin on. Ja sanotaan rakkaillemme, että he ovat parasta, mitä meillä on. Rakastetään myös sitä tuntematonta lähimmäistä, tässä maailmasa ei ole koskaan liikaa rakkautta.