Kirjoitukset avainsanalla hyvinvointi

Miten on mennyt tämä korona-aika? Kiitos kysymästä, ihan hyvin, ei ole vielä iskenyt.  Nyt pitäisi olla kiinnostunut läheisten voinnista, mutta ei voi olla lähellä.  Kysyä voi itseltäänkin, mikä on tärkeintä omalla kohdallaan.  Terveys tulee ensimmäisenä mieleen.  Ei voi huolehtia muista jos ei huolehdi omasta terveydestään.   Läheisiin voi pitää yhteyttä monin tavoin nykyään.  Puhelimella, sähköpostilla ja miksei kortillakin.  Mikään yhteydenpito ei ole vanhanaikaista.   Naapurillekin voi huudella kuulumiset aidan yli.

 

Tämän päivän lehdessä oli juttu henkilöstä, joka alkoi kirjoittelemaan kirjeitä vanhainkoteihin.  Nythän ovat vierailut kielletty ja siellä on monta yksinäistä, jotka kaipaavat jotain mukavaa ajankulua.  Sen ei tarvitse olla mitään erikoista tai ihmeellistä.

https://www.satakunnankansa.fi/a/89e99935-ceff-41eb-967d-482d6b2e2611?c=...

 

 Minulle nämä rajoitukset eivät ole tehneet sitä eikä tätä.  Olen voinut käydä ulkoilemassa, kaupassa ja vielä muutaman päivän olen töissäkin.  Ainoastaan harmittaa kun pääse kirjastoon tai uimaan.  Kestän sen kyllä kuin nainen.  Lainakirjoista on lukematta enää 1½ kirjaa.  Täytyisi ehkä ruveta lukemaan kirjoja omista varastoista, joita sinne on kertynyt ehkä tuhansia opuksia.  Se on toisaalta kumma juttu, kun hakee kirjoja kirjastosta, vaikka omassa kirjahyllyssä olisi luettavaa yllin kyllin.  Nämä ovat jo aittakirjastoon vietyjä kirjoja.  Niin kuin tarjonnasta näkyy, tietosanakirjoja ja kirjasarjoja joita löytyi joka kodista vielä muutama vuosikymmen sitten.  Meille ne vain jämähtivät.  En halua heittää kirjoja pois.

Suomessa on mielestäni hienosti hoidettu, tähän asti ainakin, taudin leviämisen estäminen.  Täällä Satakunnassa korona ei ole levinnyt holtittomasti.  Satasairaala valmistautuu koko ajan tulevaan ja kiireettömät leikkaukset on siirretty hamaan tulevaisuuteen.  Tietysti se on jokaiselle leikkausjonossa olevalle harmin paikka, kun leikkaus perutaan.  Parempi kuitenkin sinnitellä vaivojen kanssa vielä muutama kuukausi, kuin altistaa itsensä tälle taudille, josta ei kaikkea tiedetä.

www.satasairaala.fi

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rakastan liikunnan tuomaa hyvänolon tunnetta.  Kunnon lisääntyminen tulee vasta toisena listassa.  Olen aina liikkunut, joskus enemmän joskus vähemmän.  Ikääntyessäni tunnen tarvitsevani liikuntaa vielä enemmän, kuin nuorena.  Hyvä kunto hiipuu nopeammin vanhetessa. Vaikka pidän liikunnasta, niin tarvitsen kaikenlaisia kannustimia ja sykäyksiä, että lähtisin liikkeelle.  Keskenään taistelevat laiskuus ja halu liikkua.

 

Olenkin nykyisin asettanut joka syksy pienen haasteen itselleni.  Viime vuonna se oli 20 kertaa kuntosalilla ja tänä syksynä haaste on 11 viikon juoksuohjelma, joka lähti melkein nollasta.  Haasteisiin olen osallistunut ennenkin, ihan vain kotosalla.  Koettuna on kyykkyhaaste (250 kertaa), lankku (4 min 30 s) ja muutama muu liike.  Kaikkein mieluisinta liikuntaa on ulkoilu kävellen, hölkäten tai pyöräillen.

 

Olen varma, että olen saanut paljon vastustuskykyä kuntoni ylläpitämisestä.  Vahvat lihakset kannattavat kipuilevia niveliä.  Joku varmaan selviää elämänsä alusta loppuun terveenä hyvien geeniensä avulla.  Aina voi hiukan avittaa omalla toiminnallaan terveenä pysymistä.  Onhan se uljasta kaatua suorilta jaloilta hautaan.  En kaipaa vuosien makaamista pitkäaikaisosastolla. 

 

Liikkuminen kaikin tavoin antaa niin paljon.  Jokainen voi kuntoilla omien voimiensa mukaan.  Toiset ovat saaneet ystäviäkin matkan varrella.  Olen itse niin erakko luonteeltani, etten kaipaa lenkille kaveria.  Parempi yksin, kuin huonon kaverin kanssa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ikääntyminen, uudet mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja kulttuuri kiinnostavat minua.  Kirjoitan niistä omalla tavallani.