Sukututkimus on ollut suosiossa pitkään.  Välillä ihmetyttää, minkä takia se sitä on.  Useimmiten sukulaisista ei löydy pientäkään juurta julkisuuden henkilöihin tai valtaapitäviin.  Mielenkiintoista se silti on.  Sitä voi harjoittaa nykyisin netin kautta aika pitkälle.  Historiakirjat (Hiski) on yksi vaihtoehto.  www.myhermitage.com sivulta saa ehdotuksia henkilöistä, jotka voisivat sopia omaan sukuun. Siinä saa ilmaiseksi kerätä 250 nimeä.  Jos haluaa kerätä enemmän pitää pulittaa n. sata euroa vuodessa.  Minulla alkoi olla se alin määrä kerättynä ja kokeilen vuoden saanko kerättyä lisää.

 

Keräsin ensin tietoa paperille, mutta se alkoi tulla liian hankalaksi.  En löytänyt enää tietoja, jotka olin laittanut ylös.  Tietokoneella kaikki on paljon selvempää.  Sukututkimukseen löytyy kurssejakin, mutta haluan itsekseni tuhista tietokoneella.

 

Omaa sukuani on kerätty osana toista sukua ja sieltä löysinkin monta sukupolvea.   Vanhemmistani äidin puolelta olen päässyt selville 1700-luvulle saakka.  Isäni suku on parin sukupolven jälkeen topannut täysin.  Pitäisi varmaan ottaa yhteys kyseiseen seurakuntaan.  Ennen vanhaan saatettiin lapsi laittaa talon nimellä kastettavaksi, eikä oman isän tai äidin nimellä.  Se tekee sukututkimuksen hankalaksi.

 

Haluaisin nimenomaan tietää sukua minusta menneisyyteen.  En niinkään sivulle päin.  Niistä tulee kuitenkin enemmän tietoa kuin menneisyydestä.  Mukavinta olisi tietää jotain enemmän kuin nimi ja kuoleman aika.  Mitä edesmenneet ovat tehneet työkseen eläissään ja minkälaisista maisemista he ovat kotoisin. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ikääntyminen, uudet mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja kulttuuri kiinnostavat minua.  Kirjoitan niistä omalla tavallani.  

Hae blogista