Hautajaisaikaa

Olimme jälleen saattamassa läheistä ihmistä matkalle jonnekin.  Joinain vuosina tuntuu olevan hautajaisia enemmän kuin muina vuosina.  Alan itsekin olla se seuraava sukupolvi jonossa.  Tietenkään en vielä halua sitä lopullista finaalia, mutta kaikkien kohdalle se tulee, tahtoi tai ei.

Vaikka vainaja ei olisi eläessään uskontoa, eikä kirkkoa tarvinnut, niin saattoväessä voi olla uskovia.  Kenties sen takia kirkko siunaa myös kirkkoon kuulumattomat.  Ei ainakaan vielä ole kielletty sitä tekemästä.  Tulevaisuudessa kalliimmat hinnat voivat olla tosiasia.  Verot ovat jääneet saamatta monelta vuosikymmeneltä.  Muistojuhlan voi järjestää ilman kirkon edustajaa. 

Polttohautaus alkaa olla nykyään yhä suositumpi tapa.  2016 Suomessa tuhkattiin yli 50 % vainajista ja luku on kasvamaan päin.  Suosin sitä tapaa. Hautausmaat täyttyvät hurjaa vauhtia, onhan meitä koko ajan enemmän muutenkin.  Toiset haluavat käydä läheistään muistamassa hänen omalla kivellä koristellulla haudallaan.  Osa haudataan yhteiseen muistolehtoon, joka on minusta ekologisempi tapa.   

Hautajaisissa on tapana pitää vainajasta muistopuhe.  Se esittäminen annetaan henkilölle, joka pystyy sen itkemättä tekemään.  Puhe on niin henkilökohtainen tilitys vainajan elämästä, ettei saattoväki sitä kuivin silmin aina voi kuunnella.  En ole ollut sellaisissa hautajaisissa joissa useampi puhuja muistelisi vainajaa.  Muistotilaisuus voi olla kuitenkin hänen näköisensä.  Siellä voidaan esittää vainajan pitämästä musiikista koostuvaa musiikkihetkeä ja tarjota ruokaa, joista hän piti elämänsä aikana.  Kaiken ei tarvitse olla monimutkaista.  Suunniteltu ohjelma voi antaa kaikkein läheisimmille voimaa kestää tilaisuus.  Kaikki suomalaiset tietävät, että jälkiruokakahvin jälkeen voi poistua ja päästää läheisimmät jatkamaan elämää.