Kirjoittelen silloin tällöin ajatuksia ja mietelauseita, jotka laittavat asian järjestykseen lyhyesti. Luen itsekin mielelläni toisten kirjoittamia ajatuksia. Runot ovat toisinaan vaikeita ymmärtää. Mietelauseet ovat mielestäni helpompia. Ennen olivat sananlaskut ja sanan sutkaukset. Niillä korvattiin usein keskustelu. Nykyisinkin jotkut sanonnat jäävät elämään.
Mainoksista ja viihdeohjelmista löytää nykyajan sanontoja. Ne pyörivät aikansa kansan suussa. Niitä toistellaan kyllästymiseen asti. Ne eivät ole varsinaisia mietelauseita vaan hokemia.
Hyvä mietelause tai aforismi saa sen heti tuntumaan oikealta. Lukiessa niitä vertaa omaan elämään tai ajatusmaailmaan. En osaa nimetä ketään tiedettyä aforismien kirjoittajaa, joka olisi mielestäni hyvä. Monelta kirjoittajalta löytyy hyviä ajatelmia. Toiset kätkevät ne romaanien tapahtumien väliin, toiset kirjoittavat ne aforismikirjoina.
Ajatuksia kertyy päähäni ajan mittaan ja joskus sieltä löytyy heti valmis lause. Alitajunta työskentelee koko ajan, ilman pakottamista. Omista mietelmistäni en osaa sanoa ovatko ne uudenlaisia. Haluaisin kehittyä niiden tekijänä. Väsyneenä työpäivän jälkeen siitä ei tule oikein mitään. Vapaa-aikaa on onneksi tulossa loppuelämäksi. Siinä on taas yksi asia lisää opittavaksi. Mahtaako elämä riittää oppimiseen.
Tässä on muutama ajatelma mietittynä:
Mennyttä aikaa ei saa takaisin, eikä tulevaa aikaa voi käyttää etukäteen. On elettävä juuri nyt.
En kadehdi nuoruutta, minulla on ollut se jo.
Vanheneminen antaa lisää ikkunoita menneisyyteen, nähdäksemme tulevaisuuteen
Ajan hampaissa ei ole aina purenta kohdallaan.
Naamioitumalla lapseksi ei voi hämätä vuosien kulkua.
