Mökeillä ja huviloilla oleskelu lisääntyy eläkkeellä olon jälkeen. Se on tietysti järkeen käypää, kun vapaa-aika lisääntyy. Monissa mökkikunnissa asukasluku lisääntyy kesäisin puolella. Osa kunnista saa paljon hyötyä mökkiläisistä. Se riippuu osittain kuntien tarjonnasta. Jos ei ole kauppaa tai mitään huvittelumahdollisuutta niin ne kunnat kärsivät. Kaikki eivät halua pelkästään makailla tai puuhastella mökeillä. Vapaa-ajasta haluaa ottaa kaiken irti. Varsinkin nuoriso etsii elämyksiä. Heille ei riitä mökki hyttysillä varustettuna.
Minä etsin mökiltä rauhaa ja hiljaisuutta. Tosin en kestä sitä kuin viikon putkeen. Viikon jälkeen pitää lähteä kylille tai kotiin. Meidän mökkikuntamme mainostaa: Luontoa käydä edellä. Luontoa ja metsiä siellä riittääkin. Järviäkin on, mutta ei meidän mökillä. Rauhallistakin on, vakituisia asukkaita on enää hyvin vähän. Maaseudulta katoaa maaseutu. Pellot metsittyvät kun ei ole viljelijöitä. Pienet eläintilat lopettavat, kun ei kannata muutamaa lehmänkantturaa pitää. Se on sääli, mutta ymmärrän asian hyvin. Paljon on työtä ja vähän mammonaa.
Maaseudulle mökkeily on tekohengitystä. Vielä riittää halukkaita mökin pitoon. Kunnat saavat mökeistä kiinteistöveroa ja ostoksista myyntituloja. Moni silti vie ruuat ja ostamiset kotoaan ja hakee kyläkaupasta vain sen unohtuneen tavaran. Maailma muuttuu, mutta vaihtoehtoisia asuinpaikkoja pitää olla tai ainakin mökkejä, joissa pääsee irrottautumaan kaupungin hälinästä.
http://www.siikainen.fi/wp-content/uploads/2015/06/Suvi-Siikainen-19.pdf
