Eipä ole minusta paljon kuulunut, käsi ylös jos joku on kaivannut. Hei, joku käsi nousi! Vai heilutteliko muuten vaan?

Pari kuukautta elämäni on ollut hullunmyllyä, jalat vain kulkeneet vauhdilla edellä ja pää tullut melkoisen tyhjänä perässä. Olen tehnyt muuttoa Spoletosta, huonekaluista ja Sörtsöstä. 30-vuoden tavarat, 7-vuoden rakkauslaulu.

Sydän ollut välillä raskas kuin kivi, välillä keveä kuin höyhen.

Surua menneisyydestä, pelkoa tulevaisuudesta mutta intoa muutoksista, elämän uudesta alusta. Varmuus siitä, että päätös on ollut oikea.

Viimeisen kuukauden aikana koti ei ollut enää koti, vaan sotkuinen varasto. Keräsin asunnosta omat tavarani yhteen huoneeseen muuttoa varten. Lattialla lojui laatikoita, yksinäisiä kenkiä, poisheitettäviä vaatteita, papereita, koriste-esineitä ja koira. Hyllyt ja kaapinpäälliset notkuivat kirjoja ja virallisia papereita oleskeluluvasta sydänfilmiin. 

Eräänä päivänä olin lähdössä pankkiin, ja kirjoitin kiireessä Ibanin ensimmäisen kaaoksesta löytämäni paperin reunaan. Pankin kassalla sitten huomasin, antaessani paperin kassaneidille, että mistä suttupaperista oli kyse:

"Teille on varattu aika ilmaiseen PAPA-kokeesen 13.10.2016"

Mietin pitkään minne muuttaisin. Ajatus elämisestä Spoletossa yksin, tuntui ahdistavalta. Jokaisessa vanhankaupungin kadunkulmassa kuuluisivat Sörtsön ja minun yhteiset askeleet, jokaisessa ravintolassa meidän nauru, jokaisessa marketissa ajattelisin Sergion sanoja:" Työnnä sä ruokakärryä, kun oot seksikkäämpi kun mä kun työnnät sitä."

Päätin, että lähden pidemmäksi, tuntemattomaksi ajaksi, lasteni luokse Suomeen.

Ongelmana olisi vain koirani Maxim. Pärjäisikö hän Suomen kylmyydessä? Ja kun Maxim puhuukin vain italiaa, ei edes englantia.

Kommentit (24)

Vierailija

Odottelinkin kun sinusta ei kuulunut ja nyt sekin selvisi. Uskon että elämällä on vielä paljon annettavaa sinulle eikä ihana Italia minnekään häviä. Rohkeutta ja kaikkea hyvää tulevaisuudelle! Love Malla

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitti sydãmellisistã sanoista! En jaksanut kirjoittaa mitããn aikoihin, oli liikaa stressiã monista muutoksista, mutta nyt aloitan taas uudella innolla :-)

Leila

Vierailija

Käsittelee elämää ❤️ Sen mukana kasvaa ja saa uusia ideoita . Kiitos , Leila . Tekstejäsi on mukava lukea .

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos! Kiva kuulla, ettã tykkããt lukea blogiani, antaa mullekin uutta intoa ja iloa kirjoittamiseen! :-)

Leila

Anita ja Hikka

Ciao! Näetkö kun heilun kädet pystyssä!?? Olet siellä tai täällä; olet aina rakas ystävämme ! <3 

Leila
Liittynyt7.10.2015

Petra, jo tulisi tekstiã Suomestakin kun katselen kaikkea silmãt pyöreinã kun ulkomaalaiset :-)

Leila

Tuulikki

Olen kaivannut ja ihmetellyt, mikset enää kirjoita. Olen lukenut kaikki kirjoituksesi aina mielenkiinnolla ja odottanut seuraavaa. Ethän vaan jätä meitä seuraajiasi kokonaan? Voisit vaikka muuttaa blogin nimeksi: Terkkuja Leilalta Suomesta...Mitä olet mieltä? Joka tapauksessa, toivotan sinut tervetulleeksi Suomeen ja onnea "uuteen elämään".

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Tuulikki niin lãmminhenkisestã viestistãsi!Tuli tosi hyvã mieli :-)
Ajattelin itsekin tota samaa nimenvaihdosta mutta kun mut tunnetaan jo "Terkkuja Leilalta Italiasta'- nimellã, kun kirjakin sillã nimellã. Uskon ettã kirjoitan sekã Suomesta 'italialaisen' silmin ettã Italiasta suomalaisen silmin. Asun kuitenkin edelleen myös pitkiã aikoja Italiassakin.

Leila

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Leena! Totta! Elãmã kantaa :-) Kerron sitten miten tããllã menee..viihdyn hyvin :-)

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Hae blogista

Kategoriat