Aamukävelyllä

Marraskuu alkoi, mutta aurinko kutsui meitä ulos aamukävelylle.
Keski-Italiassa elämme aikaa, jolloin on vielä merkkejä kesästä kukkivine ruusuineen ja auringonkukkineen, mutta samaan aikaan puissa vaihtavat lehdet väriä vihreistä keltaisiksi ja punaisiksi. 
Viinirypäleviljelykset ovat  talvipuvuissa ilman lehtiä ja hedelmiä, uudet viinit ovat myynnissä kauppojen hyllyillä.
Sen sijaan granaattiomenapuut ja khakipuut ovat loistossaan, lahjoittaen runsaasti hedelmiään näinä aurinkoisina syyspäivinä.

Täälläkin on neljä vuodenaikaa, talvi tulee vielä Spoletoonkin, tämän leudon syksyn jälkeen.
Vielä jonkin aikaa, saamme edelleen useinkin nauttia parinkymmenen asteen lämpöisistä päivistä.
Ei meillä lumimyrskyjä ja paukkupakkasia ole talvellakaan, vain ruskaa ja aurinkoa kirpeässä ilmassa, kuten myös kurjia kosteita ja sumuisia päiviä.

Harpoimme kävelytiellä Maxim-koirani  vetäessä sinnikkäästi narusta, se olisi halunnut kirmailla pitkin peltoja ja moikata vastaantulevia tyttökoiria, mutta mami ei suostunut moiseen touhuun, sillä sunnuntai-aamuisin kävelytiellä on perheellisiä lenkkeilijöitä, kävelijöitä ja pyöräilijöitä.
Räpsin kännykälläni  kuvia  ympäristöstä, jotta saatte kuvaa siitä, minkälaisissa maisemissa elän ja vaikutan.
Vaikka en minä mitään vaikuta, sopi vain kivasti sanonta tähän.

Kotikaupunkini  on rauhallinen pikkukaupunki  vuorten, kukkuloiden ja laaksojen  keskellä.
Täällä seikkailee Don Matteo,  eli Isä Matteo, jos olette nähneet sarjaa TV:stä; se kuvataan  Spoletossa.
Jos haluatte niin voin käydä kertomassa terveisenne baskeripää papille.

Ei minulla muuta tällä kertaa, kuvat puhukoon puolestaan. 
Leppoista marraskuun ensimmäistä sunnuntaita,
toivottelee  Leila, Sörtsö ja Maxim.