Kirjoitukset avainsanalla Leila Tampereella Suomi-Italia Terkkuja Leilalta Italiasta Terkkuja Leilalta Tampereelta

Kävelen nopein askelin kaupan vaatehyllyjen välistä kassalle. Näytän myyjälle vihreää villapaitaa ja kysyn reippaasti: "Haluaisin kokeilla tätä puseroa. Missä teillä on kokeilukopit?"

Kuukauden verran olen nyt asunut Tampereella, ja aina ei ihan prikulleen suomenkieli luista kun oli tuo välivaihe ( 30-vuotta) , jolloin puhuin vain italiaa, ajattelin italiaksi ja näin unetkin italiaksi.

Huomaan, että olen unohtanut muitakin asioita kuin vain suomalaisia sanoja. 

Muutamana aamuna olen heittänyt takin niskaani ja kiirehtinyt ulos kadulle , viemään Maxim-koiraani aamupisulle. Varvastossuissa.

Italiassa kun ei ole koskaan niin kylmä, että ei voisi mennä hetkeksi pihalle varpaat paljaana.  Lisäksi Suomessa on niin lämmintä sisällä, että en tiedosta ulkoilman todellista kylmyyttä. Italiassa onkin useimmiten toisinpäin; viileää sisällä ja lämmintä ulkona. Mutta äkkiäkös sitä oppii laittamaan kunnon talvikengät jalkaan, kun muutaman kerran seisoo varpaat lumihangessa.

Olin myös unohtanut, että Suomessa otetaan kengät pois joka paikassa, ei vain kotona.

Asuntonäyttelyssäkin.

Olin katsomassa asuntoa, missä oli n.60 muutakin asunnonhakijaa. Asunto oli kuudennessa kerroksessa.

Viidennen kerroksen käytävältä alkoivat kenkäparit, täyttäen raput kuudenteen kerrokseen, asuntoesittelyn asunnon ovelle asti. Näky oli niin hauska, että jäin valokuvaamaan kenkämerta sillä aikaa kun kenkien omistajat tutkiskelivat asuntoa. Niin suomalaista, että tästä aiheesta saisi mahtavan valokuvanäyttelyn.

Toistaiseksi katselen vielä kotimaatani ulkomaalaisen silmin, kuin sivusta. Se saa minut huomaamaan ja näkemään asioita, joihin ei enää maahan sopeutuessa kiinnitä huomiota. 

Tiesittekö, että Tampereen Lielahden kirjastossa lainataan kirjojen lisäksi sateenvarjoja?   Voit lainata sateenvarjon kuukaudeksi.

Suomi on persoonallinen maa, ja toivon että säilyttäisikin ylpeänä oman erilaisuutensa. 

Italialaiset ja varmasti muidenkin maiden turistit täyttäisivät Suomen kunhan heille järjestettäisiin retkiä metsään keräämään mustikoita tai järvenjäälle hiihtelemään ja syömään makkaraa avotulella. Eivät turistit etsi Suomesta intialaisia ravintoloita joka nurkalta. Kansainvälisyyden vuoksi matkustetaan New Yorkiin tai Lontooseen. Suomesta haetaan pohjoisen eksoottisuutta. Näen jo sieluni silmin italialaiset hiihtelemässä posket ja nenä punaisina Näsijärven jäällä hihkuen: "Me ollaan veden päällä! Uskomatonta!" "Incredibile!"

Suomalaiset ovat ystävällistä kansaa; kunhan arvostettu suomalainen koulu painottaisi myös käytöstapoihin. Minusta ujoudella ei voi selittää sitä, että jotkut, varsinkin nuoret, eivät tervehdi. Eivät edes vastaa kun joku heitä tervehtii.

Harmi, sillä suomalainen on sisimmässään toisista rehellisesti huolehtiva ja välittävä. Minulta kysellään joka toimistossakin, että viihdynkö Suomessa ja toivotetaan tervetulleeksi takaisin.

Onhan minulla hyvä olla.

Lidlin kassajonossa katselin töistä palaavia suomalaisia;  takit auki, ruokakorit käsissä roikkuen,  jonottivat väsyneen näköisinä vuoroaan.

Tunsin lämmön sydämessäni. Olisin halunnut nousta jonkun laatikon päälle seisomaan kädet auki levällään ja huutaa:

"Hei mäkin oon suomalainen! Samaa perhettä! Tulkaa tänne niin mä halaan teitä kaikkia!"

 

Kommentit (15)

Happy Chic
1/15 | 

Hienoa että paluumuuttosi sujuu kivasti. Niin kyllä odotinkin. Olet peruspositiivinen ja sillä asenteella pärjää missä vain.
Mä kun käyn Suomessa niin huomaan kanssa juttuja mitä muut siellä ei. Kerran istuin Tampereen kävelykadun terassilla ja sitten ystävät tuli ja nauroi että jos odotat pariisilaista pöytiintarjoilua niin olet täällä vielä huomennakin. Olin unohtanut ajatuksissani eron.

Leila
Liittynyt7.10.2015
2/15 | 

Kiitos kivasta kommentista! Mäkin sähellän edelleen kahviloissa, kuljeskellen edestakaisin kassajonossa etsien kahvia, maitoa, vettä jne.😀

Leila

Vierailija
3/15 | 

Itse myös olen avuton seniori kun suomessa liikun. Esikoiseni poikaystävän perhe (sveitsiläinen) kävi mökillemme viime kesänä. Kaivosta vesi ja paskahuussi pihan perällä. Ja he ovat nyt aivan suomifaneja! Siellä meillä ei ole nettiä ja uutiset kuunnellaan radiosta. Eivät meinanneet jatkaa suomikierrostaan jossa sateessa vaelsivat autolla jopa sitten tromssööhen asti! Oisivat voineet jäädä mökille. Ja nuorisosta: Ovat kyllä aika epäkohteliasta väkeä! Ja pomottavat!

heli
7/15 | 

Hei Leila, juuri näin on asiat, kun asuu monta vuotta ulkomailla. Itse asun täällä saksassa jo kolmekymmentä vuotta. Suomessa käydessä puhun kuulemma vanhaa suomea, porin murteella.

Rva K from Twinland
9/15 | 

Oi, ihana kirjoitus. Meidän perhe on palaamassa Suomeen vain kolmen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen ja jo tässä ajassa tuntuu, että paljon on unohtunut - miten paljon lapsille pitää pukea päälle pakkaseen, kuinka tuskaista on työntää rattaita lumisohjossa (huomaako, että just nyt on muuttoahdistus menossa :D)

Just Facebookissa ulkosuomalainen kaveri kertoi myös tuosta sateenvarjon lainaamisesta. Siihen tuli lisäkommetteja 3D -printteteistä, lautapeleistä, urheiluvälineistä jne. Ainakin Turussa kirjasto on uusittu toimimaan ihmisten uutena olohuoneena ja kyllä se ajatus on toiminut <3

Leila
Liittynyt7.10.2015
10/15 | 

Onhan se hieno idea, että kirjaston käyttötarkoitusta laajennetaan, oli vaan niin yllätys nähdä lainattavia sateenvarjoja😀 Tervetuloa Suomeen! Kaikki menee hyvin!😀

Leila

Vierailija
11/15 | 

Etkö voisi neuvoa asunnonvälittäjiä hankkimaan muovitossuja kenkien päälle jotta ihmiset eivät tarvitsisi riisua kenkiään. 692Täällä Ruotsin puolella on useimmiten tarjolla siniset muoviset suojukset kenkien päälle. Samat kuin sairaaloissa.

Jael
13/15 | 

Ihanasti kirjoitettu Leila.Voin kuvitella sen outouden tunteen kun palaa Suomeen asumaan pitkän poissaolon jälkeen:kieli on kehittynyt,uusia sanoja tullut,asiat toimivat eri tavoin kuin ennen,ja ovat niin erilaisia kuin toisessa maassa.Muistan kun palasn Suomeen täältä Israelista pienen lapsen kanssa,ja kaikki tuntui oudolta,vaikken ollut poissa kuin 13 vuotta.Mutta ajan myötä tottuu,joten kaikkea hyvää sinulle Leila sinne Tampereelle

Alankomaalainen
15/15 | 

Ciao Leila, hienoa kun olet rohkeasti paluumuuttaja Suomessa. Käyn vuosittain Suomessa ja jopa 4-viikkoinen matkani sisältää kopastuksia yhä uudelle. Jäänkin asumaan Alankomaihin, joissa asun jo 47 v. Siitä huolimatta yhteiskuntien erilaisuus vaikuttaa vuorovälein missä maassa olenkin. Tanti saluti dai Paesi Bassi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Kategoriat