Pyyhin pölyjä laiskasti kirjahyllystä, kun yhden kirjan välistä putoaa pieni punainen kortti.
Rakkauden väri. 
Syntymäpäiväonnittelut  Sörtsöltäni.
Luen kortin:  "Olet epätoivoinen tapaus, mutta en voisi elää ilman sinua. Ti amo. Rakastan sinua."
Kyyneleet valuvat silmistäni, nyyhkytän, itken, lopulta ulvon.

Minä ja Sörtsö olemme eroamassa.

En voi enkä haluakaan palata takaisin; kääntyä ympäri, aloittaa alusta, etsiä ja löytää uusia onnellisimpia polkuja.
Surutyö on silti tehtävä, käytävä  sydän verellä läpi 7-vuotta elämää.
Yhteiset aamunaurut,  käsi kädessä rohkeasti läpikäydyt vaikeudet ja surut, iloiset loma-matkat, riidat jotka loppuivat itkuun ja rakkauteen.
Muistoja yli äyräiden,  kipuja jotka purkautuvat loputtomilla kyynelillä.
Itken minä, itkee Sergio.
Vain yksi ajatus:  "Miksi meille kävi näin?"

Miksi rakkaus ei riittänyt onnelliseen elämään?
Eikö rakkaus ole kaikkivoipa, ääretön, kaiken kestävä ja kärsivä?

Minä olisin halunnut muutoksia, Sergio muuttumattomuutta.

Se mikä oli Sörtsön ilo, oli minun suruni.
Hän halusi pysyä tässä kaikessa tutussa ja turvallisessa;  Spoletossa, missä lapsuuden kujeet, nuoruuden rakkaudet,  sukutalo viljapeltoineen,  lapset ja lapsenlapset.

Minä olisin halunnut aloittaa alusta uudessa paikassa, uudessa meidän elämässä.
Viimeisen vuoden aikana koin itseni päivä päivältä surullisemmaksi, toivo sisäisestä rauhasta hiipui,  tämä ei ollut minun paikkani, minun kotini.
Minä en kuulunut Sergion perheeseen, minä olin yksinäinen äiti, jonka lapset olivat Suomessa.
Minä olin minä ja Sergio oli Sergio, emme olleet enää me.
Ymmärsimme,  että ollaksemme onnellisia, meidän on erottava.

Kävelen ulos elämästäsi haparoivin  askelin,  mutta tiedän, että olemme tehneet ainoan oikean päätöksen. 
Tulevaisuus lahjoittaa vielä meille kummallekin iloa ja hymyä, uusia alkuja.

Kunhan vain jaksan kävellä ulko-ovelle asti, ulkona paistaa aurinko.

Kommentit (10)

Raikku

Voi kuinka surullista  . Mutta  itse olen kokenut saman  tosin sinun tilanne on ehkä vähän eri  kuin minun mutta kuiten  surullista että se ei sitten kestänytkään  :( 

Olen pahoillani puolestasi , molempien puolesta  . On ollut kiva lukea  blogiasi tarinoita elämästäsi Italiassa  :) 

Kiitos vielä kirjastasi jonka tilasin itselleni joululahjaksi  . 

Halaus sinulle  :) 

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Raikku lämpimästä ja rehellisestä kommentistasi, sekä että olet ostanut kirjani!😀❤ Raskain sydämin kirjoitin tämän, mutta kirjoitettuani kivi putosi sydämeltäni. Halit!

Leila

Susu Paris Chic

Voi ei! Miten tässä näin kävi. Luulin että otsikko oli sulle tyypillistä huumoria, mutta ei. Jäätkö Italiaan vai kutsuuko Tampere? Voimia tuleviin päiviin. Muistan sua rukouksilla.

Susu Paris Chic
www.makinen.fr/susa/wordpress

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Susu, niin lohduttavaa tietää, että joku rukoilee puolestasi❤ Elämässäni on nyt uusi alku, kunhan saan kokonaisuuden asiasta, että tiedän mitä polkuja kulkea.

Leila

Maija
Liittynyt15.10.2015

Voi kuinka ikävä kuulla. Voimia teille molemmille irti päästämiseen ja muutoksen toteuttamiseen. Jos tämä tarkoittaa paluutasi Suomeen, iloitsen uusista mahdollisuuksista, joita se tuo.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Maija lämpimästä myötätunnosta!❤ Elämä on kuitenkin lahjoista parhain.😀

Leila

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Leila, tosi surullista! On kuitenkin hyvä, että kumpikaan teistä ymmärrykseni mukaan ei ole lähtemässä ovia paiskien, vaan päätös on yhteinen. Lohdullista myös, että jo tässä tilanteessa uskot elämän tarjoavan teille vielä paljon hyvää. Näinhän se on! Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tsemppiä!

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Anja myötätunnosta❤ Olemme edelleen ystäviä, läheisiä mutta eritavalla.

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Kategoriat