Suomalainen juhannus. Italiassa? Mahdotonta?

Ei. Ei.Antaa vain mielikuvituksen lentää ja huumorin rönsyillä, niin eiköhän se siitä.

Koivuja on Italiassa neljä kappaletta, niistä kolme Comossa ja yksi Gardajärvellä, joten jätetään se väliin, ettei tarvitse lähteä 800 km. päähän juhannuskoivujen hakuun. Rajansa sillä on Suominostalgiallakin. Oliivipuunoksat ovenpieliin, niitä kun saa omasta pihasta. Suomilippuja koristeeksi.

Siinähän se. Juhannuskoivuoliivi.

Makkaraa grillattavaksi lähikaupastata. Eihän se suomalaisen makkaran veroista ole, mutta kun saa kyytipojaksi pullollisen Lapinkultaa, jota myydään vain yhdessä Keski-Italian marketissa, niin siinä on jo juhlan tuntua.

Sitten 12-vuotta vanhat DVD:t Lauantaitansseista esille. Humppa soimaan kunnon desibelillä, niin johan alkaa jalka vippaamaan lavatanssin huumassa. Melkeinpä sitä jo unohtaa olevansa Italiassa eikä Suomessa.

Harmi vaan, että keskiyön aurinkoa, Italian pilkkopimeassä yössä, tähtitaivaan alla, ei saa kuin haaveilemalla. Onneksi muistoista sekin löytyy.

Takuuvarmat juhannustaiatkin olisivat tarpeen tänä vuonna, mukavaa aamukahvinkeittäjää kaivataan. Ei mitään kiirettä, mutta olisi kiva kun jouluna saisi antaa lahjan jollekin toisellekin, eikä vain itselleen.

Onnellista juhannusta jokaiselle suomalaiselle Suomesta maailmanääriin asti!  Toivoo Leila

PS. Kuva kotinurkilta, minne ajattelin sytyttää juhannuskokon. Koko kylän iloksi. Jos uskallan.

Kommentit (3)

La signora Lavanda

Hei Leila ja hyvää juhannusta myös sinne Italiaan! Kiitos ihanasta blogista :-)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Kategoriat