Kirjoitukset avainsanalla Italian helmikuu# kaktus# järvenjäällä#terkkuja Leilalta Italiasta#milloin viimeksi...#

Luin ystäväni Heidin "Heidin Italia" - blogista haasteen "Milloin viimeksi...", ja minusta sitä oli kiva lukea, joten ajattelin kirjoittaa tästä itsekin ja haastaa kaikki muutkin bloggarit mukaan. 

Tässä oma listani, kirjoita sinäkin omasi, niin päästään lukemaan.

 

Milloin viimeksi...

ILAHDUIN:

Eilen, kun aurinko paistoi niin lämpimästi parvekkeelle, että tajusin, että kevät tulee pian Pohjolaankin! Olen melkein selättänyt ekan kylmän ja pimeän talveni monien vuosien lämpimien Italia-talvieni jälkeen. Eikä ottanut edes koville. Siinähän se meni. Shoppaillessa. Ai niin, kävinhän minä kyllä Italiassakin välillä.

NAUROIN:

Italialaiselle koiralleni, joka juoksee ovelle, kun aukaisen parvekkeen oven tuulettaakseni asuntoa. Istuu ulko-ovella ja haukahtaa. Sanoma on selvä: Laita ovi kiinni! Täällä on kylmä! En voi tulla sisälle!

ITKIN:

Kun näin italialaisen vessapaperimainoksen netissä. Hurjan hauska mainos. Minä itkin. Vieläkin kaikki Italiaan liittyvä itkettää.

SUUTUIN:

No joo. Jäin ystäväni kanssa jumiin Sokoksen pankkiautomaattikoppiin. Sokos meni kiinni, pankkiautomaatin ovet lukkeutuivat ihan automaattisesti ja kukaan ei huomannut, että kaksi naista oli vielä automaatilla. Aikamme hakkasimme lasiovea käsilaukuilla, kunnes pitkä, turvallisen näköinen turvallisuusmies pelasti meidät, ettemme joutuneet nukkumaan yötämme Sokoksella pankkiautomaattikopissa. Voiko tällaista tapahtua? Kai sitä sitten voi. Loppuilta meni nauraessa tapahtuneelle.

HARMISTUIN:

Söin terveellisesti taivaallisen makuista jugurttia onnellisesti hymyillen, kunnes lusikka vielä toisessa kädessä ja tyhjä purkki toisessa kädessä, tiirailin kalorimäärää. Häh! 250 kaloria! Alan syömään munkkeja välipalaksi.

HÄKELLYIN:

Taisi olla työhaastattelussa, kun käsilaukussani oli rahapussini, huulipuna, avaimet, karkkipapereita ja kaikkea muutakin tärkeää, mutta ei CV:tä.

KOKEILIN JOTAIN UUTTA:

Ennemminkin uusvanhaa. Kävelin järvenjäällä 30-vuoden jälkeen. Ja hoin koko ajan kun kunnon italiaanot: "Siis mun alla on ihan oikeesti järvi!" "Eihän tää voi kestää mua!" "Mun alla on järvi! "Kauheeta!"

URHEILIN:

Kävin juuri koiran kanssa lenkillä, iltapäivällä zumbaan.

LUIN:

Aamulehden. Ihanaa kun se kolahtaa aamyöstä postiluukusta suoraan lattialle asuntooni. Ylellistä. Italiassa piti juosta lehtikojulle ostamaan lehti.

SÖIN:

Voiko sitä syödä jotain muutakin kuin lohta? Kun asuu Suomessa. Arktista kultaa.

HERKUTTELIN:

Lauantai-illan iloksi pizzaa ja vadelmamunkki. Yksinäisestäkin lauantai-illasta saa mukavan.

OSTIN:

Kukallisen kevätmekon. Juhannusta odotellessa.

TAPASIN:

Tyytyväisiä, elämää paljon nähneitä mutta edelleen uusia kokemuksia odottavia mummoja ja pappoja Kuuselakeskuksessa. Luin heille kirjaani "Terkkuja Leilalta Italiasta" ja kerroin saapasmaasta. Rattoisaa yhdessäoloa. Sai minut iloiseksi.

PÄÄTIN:

Että en vie enää koiraani ulos yöpuvunhousuissa. En asu enää Italiassa, enkä edes omakotitalossa.

INSPIROIDUIN:

Koristelemaan kotiani kaktusasetelmalla.  Pala Tortoreton pihakukkia Italian kuumassa kesässä merenrannalla.

 

Kuvat: Helmikuista Italiaa, todiste järvenjäällä kävelystä ja kaktuskokoelmani.

 

Kommentit (3)

pitulo1
Liittynyt24.8.2015

Hei! En ole bloggari mutta ulkomailla eripituisia jaksoja asunut  (Egypti, Mexico, Etelä-Afrikka, Venäjä). Saanen kommentoida tuota milloin viimeksi söin kohtaa. Kun asuin ulkomailla kaipasin kaikista eniten RUISLEIPÄÄ (Venäjää lukuunottamatta). Aina kun palasin Suomeen niin ensimmäiseksi piti syödä ruisleipää. Lohta voi nykysin ostaa kalliiseen hintaan Pohjoismaiden ulkopuoleltakin mutta silakkaa ei löydy. Silakkapihvit ja muusi  tai uunisilakat. Milloin viimeksi? Taitaa olla monen vuoden taukoa monella ulkomailla asuvalla. Entäpä madekeitto? Parasta kalakeittoa ikinä! Kalaruuan ystävänä olen syönyt paljon erilaisia kalaruokia ulkomailla mutta kyllä Suomi on vertaansa vailla tässä suhteessa, valinnanvaraa on lohesta muikkuun, merikaloja sekä järvestä ongittuja.

Tervetuloa takaisin Suomeen! Sopeutuminen vie aikansa mutta kyllä se siitä.

Vierailija

Moi Leila. Luin sun kirjoituksiasi aina mielelläni Italiasta. Tämä ei tarkoita sitä, että en enää olisi kiinnostunut siitä, mitä kirjoitat. ulkomaalaissuomalaisena tulee heti mieleen... Mites minulla menis, jos muuttaisin takaisin Suomeen...siis, eihän näitä mietintöjä tarvitse tehdä, mutta on se kiinnostavaa kuulla, miten sinulla suomessa kaikki sujuu. (Tottakai hyvin, mutta miten)
nm. 25v alppimaassa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Kategoriat