Minulla on tyhjillään oleva asunto pienessä kerrostalossa Assisin lähellä, joten ajattelin vuokrata sen.
Itse kun asun Spoletossa.

Helpommin sanottu kuin tehty.
Kännykkä soi vähän väliä,
ja katsojia riittää.
Kun vain löytyisi joku normaalijärkinen vuokralainen.

Ensimmäiset vuokralaisehdokkaat olivat 20-luvulla syntynyt pariskunta.
"Hienoa!", ajattelin.
Mummo ja pappa.
Tuskin järjestävät bileitä,
grillailevat parvekkeella,
tai piirtelevät tussilla seiniin.
Köpöttelevät vain huoneesta toiseen.
Lisäksi italialaismummot ovat tunnettuja siivousinnostaan.

Näin jo sieluni silmin,
vanhusten kuorsaavan sängyissään ja kotini lattian kiiltelevän kuin 
lattianpesuaine mainoksissa.
Hienoa!

Kun vanhukset tulivat katsomaan asuntoani, hymylläni ei ollut rajoja esitellessäni kotiani.
Olin varma, että  edessäni olivat täydelliset vuokralaiset.

Kunnes pappa yllättäin sanoi:
"Kuinka suuri on autotalli?"
"Minulla on kanoja, jotka laittaisin autotalliin." 
"Saadaan tuoreita munia."

Autotallissa?
Kanala!

Autotalli on iso, joten voisihan sitä samantien käyttää navettanakin.
Pari lehmää ja vuohi.
Tuoretta maitoa ja kotitekoista vuohenjuustoa.

Jätin vuokraamatta.

Seuraavana päivänä asuntoa tuli katsomaan keski-ikäinen, tyylikäs nainen.
Lähdin taas positiivisella ajatuksella:
Yksinäinen nainen, hiljainen rouvashenkilö.
Ei lapsia, jotka taputtelevat seiniä rasvaisilla käsillään tai hyppivät sohvallani koko elämänsä riemusta

Nainen katseli ympärilleen todeten tyytyväisenä: "Kiva asunto, juuri mulle sopiva, ja palvelut lähellä."

Sitten nainen alkoi tarkastelemaan takkaani.
Hetken päästä hän kääntyi ympäri,
ja sanoi minulle mietteliäänä:
"Minulla on kaunis mosaiikkiuuni."
"Jos tekisin kattoon reiän, ja toisen tähän kohtaan olohuoneen seinään,
saisin uunin hornin kätevästi menemään suoraan katolle."

HÄ?
Suosittelisin, että tekisit isomman reiän kattoon, mistä pääsisi suoraan olohuoneesta katolle,
minne voisit tehdä kattoterassin auringonottoa varten.
Olisi aika makee.

Jätin vuokraamatta.

Tänä aamuna soitti "fiksunoloinen" edustaja, urheilullinen nuorimies.
Tulee iltapäivällä katsomaan asuntoani.
Saas nähdä miten käy.
Onko yllätyksiä.

Parveke on 10-metriä pitkä,
joten siitä voisi tehdä kuntosalin,
mistä voi samalla katsella ohikulkijoita.
Proteiinipatukkaautomaatti kukkapurkkiin.

 

Kommentit (4)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Mahtavaa Leila! Pelastit unettoman yöni. Hykertelen sohvalla juttujasi. Onnea vuokralaisen etsintään!

Leila
Liittynyt7.10.2015

Ihana kuulla Maija, että postauksestani oli sekä hyötyä, että iloa!😀

Leila

Leila
Liittynyt7.10.2015

Juu Millamaija, maalaispariskunta ajatteli muuttaa kaupunkiin kanat mukanaan!:)
Vuokrasin asunnon tuolle nuorelle miehelle, ja nappiin meni! Kiva , rauhallinen ja tarkka.😀

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Kategoriat