Syksy on aikaa, jolloin Suomessa alkavat Työväenopiston kurssit. Jos asuisin vielä Tampereella, olisin jo ilmoittautunut näytelmäryhmään, kokkikurssille, kiinaa opiskelemaan, taidemaalaukseen ja zumbatunneIlle. Ja käynyt sitten vain zumbassa. Jos jaksan. 
Silti on ikävä Työväenopistoa. 

Onneksi Italiastakin löytyy mukavaa tekemistä syksylle. Kuten oliivien keruu. 
Kumppanillani Sergiolla ( Suomeksi ihan vaan Sörtsö. ) on sadan puun oliivitarha, mistä keräämme oliivit omaan "extravergine" òljyyn talveksi. 

Ensin käymme tarkastamassa, ovatko oliivit kypsyneet kerättäviksi, eli vaihtaneet väriään vihreistä mustiksi.
Olenpa lukenut jostain suomalaisesta lehdestä, miten joku väitti, että ei ole olemassa mustia oliiveja, vaan että mustat oliivit olisivat vihreitä oliiveja, mitkä vain värjätty mustiksi.
Ai. Tervetuloa katsomaan oliivitarhamme mustia oliiveja.

Puun alle laitetaan verkko, mihin hanskat kädessä, käsillä revityt oliivit putoavat. Tämä on hauskaa hommaa: Aurinko paistaa, lämpötila vielä yli parikymmentä astetta. Täydellinen hiljaisuus ympärillä, sielu lepää kukkulaista maisemaa katsellessa.

Paitsi jos Sörtsön lapsenlapset Stefano ja Riccardo tulevat auttamaan, ja naapurin lapset, ja naapurin koirat.
Luonnonrauha muuttuu sekunnissa luonnonröyhäksi.
Tiedän. 
Röyhä sanaa ei ole olemassakaan, keksin sen päästäni.
Kuvaa hyvin lasten ja koirien melua.
Onhan se mukava, kun saavat lapsenlapset kertoa iloisina äidilleen, miten auttoivat pappaa.
Keräsivät seitsemän oliivia.

Kun yksi puu on tyhjennetty oliiveista, verkko kasataan ja oliivit kaadetaan muovisiin laatikoihin.
Siirrytään seuraavalle puulle.

Lopuksi kaikki laatikot kasataan ( tai Sörtsö kasaa) autonperään ja viedään "frantoiolle" eli puhdistettavaksi lehdistä, murskattavaksi ja puristettavaksi öljyksi.

Sitten vaan odotellaan kotona puhelinsoittoa, että voidaan mennä hakemaan valmis öljymme.
Illalla paahdetaan leipää takassa bruschetaksi, ja kaadetaan päälle sörtsööljyä.
Aukaistaan hyvä pullo punaviinäkin juhlan kunniaksi.

Sörtsö ihmettelee takan edessä, leipää mutustellen:
"Miten sä voit olla niin nopea keräämään oliiveja, vaikka tulet sieltä Pohjolasta, etkä ollut koskaan kerännyt oliiveja?"
En oliiveja, en.

Ei tiedä Sörtsö-rukka, mitä se on, kun sinulle annetaan käteen viiden litran muoviämpäri ja käsketään kerätä täyteen punaisia viinimarjoja.
Pieni sadekaan ei ole haitaksi työnteolle.

 

 

 

Kommentit (16)

Leila
Liittynyt7.10.2015
20/16 | 

Sylvi, tuossahan niitä on kuvassa laatikossa, ja paikanpäällekin voi tulla katsomaan.:)

Leila

Tuula Brisbanesta
23/16 | 

Olisipa hauska joskus päästä koittamaan oliivin keräilyä! Mukavaa luettavaa.

Leila
Liittynyt7.10.2015
24/16 | 

Kiitos Tuula! Italiaan sitten lokakuussa, moni oliiviviljelijä on onnellinen, jos saa auttajia?

Leila

Vierailija
25/16 | 

Olen itsekin kuullut noista mustiksi värjätyistä vihreistä oliiveista ;)

Sisiliassa on tänä syksynä todella runsas oliivisato. Mio marito sta aiutando la :) e il cane nostro :)

Leila
Liittynyt7.10.2015
26/16 | 

Eli sinä olet pomona ja mies ja koira apulaisina. ;) Hienoa, että runsas sato, kyllä se oma oliiviöljy on vertaansa vailla.

Leila

Petra
27/16 | 

Leilaseni, juu minakin olen lukenut saman tarinan ettei mustia oliiveja olekaan, katselivat kun hullua aikaa sitten kun patevana tietona siita taalla kerroin eraassa aamiaispöydassa....:D 

Leila
Liittynyt7.10.2015
28/16 | 

Petraaa?Niinkuin ei italialainenkaan kyllä tiedä, minkä värisiä ovat karviaiset.;) Kultturieroja?

Leila

Minna
29/16 | 

Kuulosta kivalta hommalta tuo Oliivi sadon keräys. Kyllä näppärä Suomlais nainen oliivit poimii siinä missä metsä ja puutarhamarjat. Noissa maisemissa silmä  ja sielu lepää. 

No pitäiskö lähteä nyt keittiöön katsomaan löytyisikö EVVOta ja leipää. 

Leila
Liittynyt7.10.2015
30/16 | 

Minna, no oliko leipä hyvää? Totta, noi oliivit kerää nopeasti, pieniin viinimarjoihin verrattuna. Kyllä minä inhosin lapsena sitä keräämistä!

Leila

Teija
31/16 | 

Heipsan Leila! Ihana kun kirjoittelet tällä ET-lehden sivuilla, niin kiehtovat juttusi ilahduttavat entistä isompaa lukijakuntaa. Vai on nuo italialaisten perheiden omat oliivitarhat vielä tänä päivänäkin voimissaan, hienoa! Luulin, että nykyään suuri osa kansasta ostaisi jo öljynsä marketeista. Oikein silmä lepää, kun tuota oliivitarhaanne katselee. Jos joskus kaipaatte sadonkorjuuapua, niin täällä olisi yksi reipas rouvashenkilö valmiina hyppäämään koneeseen per heti :-) Sörtsön lapsenlapset ovat kerrassaan suloisia. Heidän kanssaan ei varmasti tule aika pitkäksi.
Ihanaa viikon jatkoa, voi hyvin <3

Leila
Liittynyt7.10.2015
32/16 | 

Teija, olipa kiva löytää kommenttisi täältä!:) Tervetuloa oliiveja keräämään! Kun olet maistanut meidän omaa uutta oliiviöljyä, niin sitten tiedät miksi tehdään omista oliiveista öljy, eikä osteta kaupasta;):) Umbriahan on täynnä oliivipuulaaksoja ja rinteitä, jostainhan se öljy sinne kauppaankin tulee. .:) Mukavaa viikkoa Teija! 

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Hae blogista

Kategoriat