Kun ulkosuomalainen ystäväni, Marja Sveitsistä, ehdotti minulle yhteistä matkaa Napoliin ja Amalfin rannikolle, olin heti valmis kuin partiopoika.
Olen ollut siellä  ennenkin, joten tiesin, että alue on  Italian kauneimpia seutuja.

Muutaman päivän kuluttua, olimme jo Rooman asemalla halaamassa toisiamme, onnellisina  jälleennäkemisestä.
Lähdimme iloisina ja seikkailunhaluisina junalla kohti Napolia.

Saavuimme illalla  Napoliin, missä tihutti vettä.
Onneksi hotellimme oli aivan aseman vieressä.

Aamulla heräsimme aikaisin, sillä olimme innokkaita tutustumaan Napolin keskustaan.
Ilma oli edelleenkin epävakainen, ja välillä saimme tihkusadetta niskaamme, mutta eipä meitä ole tehty sokerista, joten kävelimme Napolin eläväisiä ja kapeita kujia 8 - tunnin työpäivän verran.

Napoli on Napoli,  sellaista kaupunkia ei toista ole olemassa.
Napolilaiset itse sanovat, että Napoli on kaunis aurinkoisena päivänä, mutta ruma vesisateessa.
Useat, harmaat rapistuneet rakennukset, näyttävät surullisilta, auringon ollessa piilossa pilvien takana mutta napolilainen, vilkas ja värikäs elämä , saa unohtamaan sateenkin.
Kapeat kujat ovat pullollaan kojuja ja kauppoja: Tuoretta kalaa vesiastioissa tien varressa punaisten varjojen alla, vaatteita ja koruja roikkumassa talojen seinillä ja kioskeja, mistä voit ostaa kävellessäsi Napolin herkkuja, kuten friteerattua pizzaa.
Kaupat alkavat sisätiloista, mutta laajenevat kuin kalamyyjien mustekalojen jalat, pitkin katua.
Melua ja vilskettä:
Joku laulaa lauluja Napolin murteella, kitaralla säestäen
Joku huutelee naapurille kuulumiset laittaessaan pyykkiä kuivumaan parvekkeen reunan ulkopuolelle.
Joku lukee päivän lehteä seinään nojaillen, joku maalaa taulua piazzalla.

Pysähdymme syömään muutaman neliön kokoiseen trattoriaan.
Ruoka on maukasta ja sydämellä tehtyä; sipuleista haudutettua pastakastiketta on keitelty 4 -tuntia.
Lopuksi kysyn saako heiltä espressoa ruoan painikkeeksi, vaikka näen, että lilliputtiravintolassa ei ole minkäänlaista kahvikonetta.
Tarjoilija vastaa myöntävästi ja juoksee ulko-ovesta ulos.
Näen, miten hän lasin takana heiluttaa merkiksi yhtä sormeaan, kohti läheistä kerrostaloa.
Muutaman minuutin kuluttua, nuori poika pyyhältää ovesta sisään kahvini kanssa.
Tuotiinko espressoni  baarista, vai keittikö napolilaismamma sen minulle keittiössään?
Ei aavistustakaan.
Varmaa on, että kahvia ei  keitelty trattoriassa.

Napolilaiset  ovat tunnettuja kekseliäisyydestään: 
Kun vuosia sitten, tuli  autoilijoiden turvavyöpakko, napolilaiset  kehittivät  t-paidan,  mihin oli eteen piirretty turvavyö. 
T-paita päälle ja liikenteeseen.
Myös liikennevalot ovat napolilaisille kaupungin koristeita, värivaloja.
Ongelmaksi tuli, kun Amerikan presidentti tuli Napoliin vierailulle:  Mitäs nyt tehdään kun Amerikan presidenttikin näkee, että napolilaiset eivät pysähdy liikennevaloissa?
Homma hoidettiin.
Napolin keskustasta otettiin pois kaikki liikennevalot, laitettiin takaisin presidentin häivyttyä maisemista.
 

Ps. Matka jatkuu seuraavassa postauksessa:  Capri,  Sorrento,  Amalfi,  Positano.