Oli mielenkiintoista seurata itsenäisyyspäivän linnan juhlia Yle-Areenalta Italiasta käsin. 
Erikoisesti minua kosketti sotaveteraanit, jotka saivat minut liikuttumaan, sekä komea presidenttipariskunta, josta me suomalaiset saamme olla ylpeitä.

Nainen kuin olen , niin kutsuvieraiden puvut tuli tarkasteltua silmät sirillään.
Tässä ajatuksiani joidenkin leidien puvuista:

Nasima Razmyar:

Persoonallinen ja kaunis mekko, joka antoi hienostuneen vaikutelman, tumman ja hennon  Nasiman kantamana.
Tavallisen pälliäisen päällä, mekko olisi näyttänyt kangaskasalta, mutta Nasiman luonnollinen eleganssi teki mekosta yhden illan kauneimpia.
Sininen väri kävi hyvin mekon tyyliin, mustassa erikoiset leikkaukset eivät olisi tulleet esille.
Arvosana: 9

Tiina Lymi:

Mekko oli kuin taideteos,  mutta henkilökohtaisesti se ei minua kummemmin sytyttänyt. 
Ehkä siksi, että en erikoisemmin pidä kullanvärisestä, joka on haasteellinen värivalinta, koska se sopii harvan suomalaisen naisen ihonväriin.
Laukusta täysi kymppi,  vaikka ei ollutkaan perinteinen iltalaukku, mutta oli nappiin mekon kanssa.
Arvosana: 8

Kike Elomaa:

Toinen haasteellinen värivalinta, ihonvärinen. Sopi kyllä värinä Kikelle, koska hänellä oli vielä jäljellä kesäistä rusketusta.
Kalpeanaama ja mekon väri yhdessä, tekisi naisesta näkymättömän haamun, mikä ei ole kaiketi tarkoitus linnanjuhlissa.
Hapsut ovat olleet viime aikoina kovin muodissa, mutta ei herranjestas iltapukuun!
Piste kuitenkin Kikelle siitä, että hän uskalsi olla oma itsensä pukuvalinnassaankin.
Arvosana: 7

Kiira Korpi:

Kun nainen on näin kaunis, niin säkkikin näyttää kauniilta, mutta tästä mekosta en kertakaikkiaan tykännyt.
Minulla on ollut samantyyppiset kuviot viisi vuotta vanhassa sunnuntaimekossani, kuin tässä kaulus.
Yläosa on liian arkinen leikkauksineen, ja auttamattomasti myös vanhanaikainen.
Vain kanapuku voitti karmeudessaan tämän.

Hiukset olivat kauniit, tyylikkäät mutta luonnolliset.
Minusta monilla oli todella kauniita hiusasetelmia, jopa tyylikkäämpiä kuin itse puvut.
Vastakohtana oli myös hampputukkia, joilta oli ilmeisesti loppunut hiustenhoito-aine, ja yhdellä rouvalla oli hiuksissaan myös Hawaiji-tyylinen tekokukka, joka vei puvustakin elegantin, nyt kun ei ollut kyseessä discoilta, jonne kukka olisi ollut nappiin farkkuja naisellistamaan.
Yksinkertainen ponnarikin  voi olla tyylikäs nuorella,  jos erikoisen pitkä, piikkisuora ja kiiltävä,mutta ponnarit mitä näin, eivät kuuluneet tähän joukkoon.
Arvosana nousee pisteellä laukusta, joka eroittautui puvusta ja kengistä.
Niinkuin muotiguru Giorgio Armani sanoo: Naisten pahin tyylivirhe  on samanväriset laukku ja kengät, laukun kuuluu näyttäytyä puvusta, olla katseenvangitsijana erilaisuudessaan.
Arvosana:  7

Susanna Koski:

Kaunis punainen alaosa, mutta yläosassa liikaa  kultaa, liian läpinäkyvä,  liian rämeilevä, ja kaulakoru olisi pitänyt jättää pois.
Kaikkea liikaa.
Näin joukossa kyllä myös jonkun toisen vieraan kantamana, erittäin kauniin yksinkertaisen punaisen puvun. 
Punaiseen pukuun ei tarvita muita härveleitä, sillä puvussa on valttia nimenomaan väri.
Punainen; katseenvangitsija, voimakas, naisellinen ja intohimoinen.
Arvosana: 6

Maria Guzenina:

Nyt ollaan minun kotikonnuillani,  sillä puvun oli suunnitellut  Dolce & Gabbana, joka on lisäksi minun lempi muotisuunnittelijani barokkilaisella, naisellisella ja keveällä tyylillään.
Mekko on kaunis,  vakaata tyylisilmää, mutta väärässä paikassa. Tiesiköhän muotisuunnittelija, että kyseessä oli linnanjuhlat eikä häät?
Kesäinen kukkakuvio ei minua oudostuttanut, sillä Italiassa käytetään nykyään kesäisiä kuvioita myös talvella, ja uskon, että tyyli on tullut jäädäkseen.
Vapaana liehuva hampputukka pahensi yleiskuvaa.
Arvosana: 8

Pia Nykänen:

Vaaleansininen sopi todella hyvin Pialle, ja puku oli hentomainen, liihoitteleva.
Tämä oli yksi harvoista pitsimekoista, joista pidin, vaikka alaosassa oli jopa tylliä.
Pitsimekkoja oli paljon, mitkä ovat olleet muodissa jo muutaman vuoden, mutta ne eivät minusta sovi linnanjuhliin. Kauniita häissä, syntymäpäivillä tai juhlaillallisella, mutta niistä puuttuu se yksinkertainen eleganssi,mitä linnanjuhlissa haluaisi nähdä.
Arvosana: 8

Päivi Räsänen:

Yleisesti en tykkää kermakakkumaisista tai paksusta silkkimäisestä kiiltävästä mekosta, minusta ne ovat yliampuvia amerikkalaistyylisiä mekkoja, jotka kuuluvat lukiolaisten bileisiin, mutta Päivin päällä tämä mekko oli upea. Hän oli säteilevän kaunis.
Arvosana: 8

Jenni Haukio:

Tässä tyylinäyte. Jenni näytti kuninkaalliselta, naiselliselta, klassiselta , arvokkaalta,elegantilta ja erittäin kauniilta.
Puvun väri oli top, ei olisi paremmin voinut valita.
Yksinkertaisuus täydellistä eleganssia, ja vähäinen pitsi antoi asuun keveyttä.
Valinta jättää kaula paljaaksi, ilman kaulakorua, antoi hentoutta ja tyylikkyyttä yleiskuvaan, sekä nosti esille yksinkertaisen kauniit korvakorut.
Hiukset ja meikki huolitellut, mutta luonnolliset.
Olin ylpeä presidentin puolisosta.
Arvosana: 9

Kommentit (6)

kaari3

Olet nyt omalla alallasi, muotiarvostelijana! En katsonut ohjelmaa, mutta annoit korkeita numeroita, joita itse en edeltävinä juhlina olisi herkästi jakanut. Linnan juhlat ovat Suomessa sitä kaikkein korkeinta arvovaltaa kuninkaallisuuteen verrattuna. Mutta rahvas ei saisi niissä olla. Kiva lukea juttusi, jälleen.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Kaari! Kun asuu 30-vuotta täällä muodin mekassa, missä sitä on tuutin täydeltä joka puolella, niin väkisinkin siitä jää jotain päähän.;):) Monen numeroa nostin yhdellä, jonkun positiivisen yksityiskohdan vuoksi.😊

Leila

Etiketti hoi

Samaa mieltä, juuri näin. Tänä vuonna ei onneksi ollut niin paljon tilaisuuteen sopimattomia Oscar-gaala -asuja kuin aikaisemmin. Olipa vain huonoa makua. Ja miehillä uskomatonta pukukoodin noudattamatta jättämistä. (Blogistille pikku huomautus: Tasavallan Presidentillä on puoliso, ei vaimoa.)

Leila
Liittynyt7.10.2015

Maija😊 Kiitos! Mulla on sellainen käytäntö, että jos en muista tai löydä oikeaa sanaa, niin keksin sen itse. Sitten olen kovin tyytyväinen, mutta tiedä sitten lukijat..;):)

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Leila Kiiskinen on paljasjalkainen tamperelainen, joka vietti lapsuutensa runoja ja tarinoita kirjoitellen ja makaroonivelliä syöden. Kohtalo vihjaili jo silloin tulevasta muutosta Italiaan. Blogissaan Leila kertoo "reaalifantasiahuumorilla" elämästään Isä Matteon pikkukaupungissa Spoletossa.

Kategoriat